Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025


Oli kamala se , joka pian seurasi tuhon päivää, sillä vasta iltapuolella oli koski alkanut paisua ja pimeä yllätti. Nyt oli pantu toimeen täydellinen järjestetty vartioimis- ja tulvan vastustamistyö. Kylän miehet olivat alinomaa liikkeessä rientäen paikasta toiseen tukkeamaan aukkoja ja niihin kiviä ja puita kasaamaan.

Maantien lähellä oli kaksi vankia työssä, kiviä louhimassa. Vartija oli kolmantena; nojaten kiväärinsuuta vasten, seisoi hän vankien vieressä, joista toinen oli lyhyt ja kierosilmäinen, toinen pitkä, arveliailla kasvoilla. Kierosilmäinen mies löi moukarilla poran päähän. Ilma oli tukehduttavan raskasta ja sinne asti kuului: "Kilk, kalk, kilk, kalk, kilk, kalk."

Vahvistaakseen rintaansa ja oppiakseen hallitsemaan hengitystään, nousi hän usein korkeille kukkuloille, tai meni hän merenrannalle ja luki pitkiä runokappaleita. Päästäkseen sammaltamisesta otti hän pieniä kiviä suuhunsa ja koetteli niin puhua selvästi.

Taikka jospa tämän kieleni asemasta olisi kalikka suussani, niin silloin sitä liikuttelisin, kunnes se väsyisi kuten puhujan kieli, joka kolme tuntia on puinut kuivia olkiaan kansalle. Tuskin on aurinko noussut, kun tuo senkin herkkuvatsa päästää joukon uteliaita renttuja luoksemme! Herätä nyt tästä lähin meidät unesta keskellä yötä ja heittele kiviä meidän lahonneille puuluukuillemme.

Ensi vuotena, kun miniä oli asumassa rauhaisassa kodissa, nukkui talon perhe levollista untansa eräänä pimeänä lokakuun yönä. Silloin lyötiin yhdellä rämäyksellä talon akkunat, kehyksineen päivineen palasiksi, ja kiviä alkoi sataa akkunoista sisälle niin paljon kuin ennätti; usea sisällä olija sai haavoja ja kuhmuja.

Loivat sitten sanaakaan sanomatta Kari ja Jorma mullan hautaan, naisten istuessa toisen toisessa päässä hautaa, hiljaa itkien ja hunnut silmillä ruumiitaan huojutellen. Kun hauta oli täytetty, kuusenhavuilla peitetty ja kehä kauniita, kosken hiomia kiviä, sileitä kuin helmiä, kummun ympärille ladottu, istahtivat Kari ja Jormakin haudan viereen kivelle.

Mutta mikä rangaistus määrätään hänelle, joka uppiniskaisuutta, auttamatonta vastakynttä osoittelee? JUHANI. Hänen pistän tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan kymmenleiviskäisiä kiviä teljeksi luolan kitaan. Siellä hän istukoon päivän tai kaksi, aina kuinka asiat ja asian haarat vaativat. Niin, niin, siellä imeköön hän kynsiänsä, muistellen mitä rauhaansa kuuluu.

Tie on tehty meitä varten, meitä, jotka huviksemme vaellamme, ihanteellisissa urheilutarkoituksissa pyrimme korkeuksiin, jonne käytännön miehillä karjan paimenilla ei ole mitään asiaa. Heillä ei ole mitään tekemistä tässä louhikossa, tässä kivierämaassa. Luonto ja maisema ovat palanneet alkuaineisiinsa, eikä ole näkyvissä muuta kuin kiviä kivien päällä ja lunta ja jäätä.

Ohi päästyä keskivesi kuitenkin selviää, yhtyy ja tummenee entiseksi. Se syöksyy nyt kahta hurjemmin eteenpäin. Mutta sen ympärillä, sen takana, sen edessä jo sähisee joka paikassa valkoinen velli. Kiviä, kiviä, kiviä! Ja niinpä sattuu oikea este keskiväylällekin. Juuri missä sen vauhti on kiivain seisoo taas suuri kivi.

Monihuolinen. Enemp' on minulla huolta, Kun on koskessa kiviä, Rannalla rapakiviä, Kanarvia kankahalla, Pajuja pahalla maalla, Hiekkoja hyvällä tiellä. Ei ole sitä hevoista Talonpojan tanhualla, Rikkahankana rikoilla, Parahass' ei pappilassa, Koko kirkkokunnassamme, Joka veisi huolet multa, Kaihot muunne kannattaisi, Poies saattaisi suruni. Usiahuolinen.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät