United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei se ollut mikään isoinen koti; noin syltä kunnakin mökki hallaisella Leppävaaran rinteellä, kivenheitto Oriveden rannasta. Vanhempani olivat läksiäimiä ja elivät milloin kenenkin työstä. Isäni oli kirvesmies, minun kokoiseni; äitini hento ja pieni. Olin kuusiviikkoinen, sanottiin, kuin äiti rukka sairastui horkkaan ja vapisi kuin lanka, uunillakin.
Maa oli alankoa; ainoastaan Rauhalaa vastaisella rannalla kohosi jyrkkä, yksinäinen kallio, jonka kaljua kylkeä lahden kirkas vesi väsymättä suuteli. Kun mainitusta salmesta, joka oli pitkä ja kapea, soudettiin ulos Kallaveteen, nähtiin vasemmalla kädellä, noin kivenheitto matkaa salmen suusta, Koiviston uhkea talo, jonka alueesen sekä Rauhalan että Ristolan torpat kuuluivat.
"Enhän minä siinä tiennyt sylittäin arvata olisiko ollut parikymmentä " "Taikka paljon enemmän", virkahti Hovilainen riemulla, "vähät siitä, olihan siinä Kolusaari meidän välillämme, joka esti näkemästä". "Kuinka leveä on salmi mantereen ja Kolun välillä?" kysyi tuomari lautamiehiltä. "Runsas kivenheitto". "Niin, aina vaan epämääräisiä tietoja" sanoi tuomari kohauttaen olkapäitänsä.
Maa oli alankoa; ainoastaan Rauhalaa vastaisella rannalla kohosi jyrkkä, yksinäinen kallio, jonka kaljua kylkeä lahden kirkas vesi väsymättä suuteli. Kun mainitusta salmesta, joka oli pitkä ja kapea, soudettiin ulos Kallavedelle, nähtiin vasemmalla kädellä, noin kivenheitto matkaa salmen suusta, Koiviston uhkea talo, jonka alueesen sekä Rauhalan että Ristolan torpat kuuluivat.
Se tuli vihisten ja vinkuen, vankuen ja kohisten. Se tuli taivasta myöten ja se tuli vettä myöten. Järvi, joka vielä äsken oli ollut melkein peilikirkas, muuttui siinä silmänräpäyksessä mustaksi kuin piki ja kihiseväksi kuin Syöjättären sylkypata. Matkaa rantaan oli tuskin kivenheitto, toiseen ehkä virstanverran.
Siinä oli pieni ylennys tiellä, täynnä suurten puiden juuria, jotka kirkkaasti valaistulla polulla esiintyivät niinkuin suonet vanhan ihmisen kädellä. Sen ylänteen päältä olisi joki näkynyt, siitä ei ollut enää rantaan kuin kivenheitto. Mutta Friida pysähtyi.
"Olemmeko pian siellä?" kysyi nuori rouva satoja kertoja oppaalta, ja satoja kertoja hän vastasi: "Heti paikalla, on vaan vähän matkaa, kivenheitto," ja niin edespäin. Vihdoinkin nähtiin sininen paikka pilkistävän puitten välistä.
Ennenkuin lähdettiin alas märälle niitylle, jonka poikki kulki kaksirivinen jono pitkittäin asetettuja, puolilahoja porraspölkkyjä, vaati herra Wallenberg meitä katsomaan ruispeltoaan Pässinmutkassa, johon oli ainoastaan kivenheitto matkaa. Mikäs siinä, sopihan lähteä katsomaan!
Jaa, kyllä siinä oli tyttö. Hän oli meidän lähimmäinen naapuri. Asia näet oli seuraava: Me olimme pappilan väkeä. Isäni oli kirkkoherrana samassa seurakunnassa ja meidän puustellista oli vaan kivenheitto matkaa siihen maankuuluun ja uhkeaan rustholliin, jonka rikkaudet kehuttiin olevan loppumattomat.