Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Näen jo, että tulen saamaan sen pian ehkä jo ennen kuin hevonen on valjaissa. Tuolla Kokon poika sitä vie, huutaisinko apuun? En, otan itse, se on komeampaa. Koukku on luja ja peruke myös. Kiristän sen arkun huopeeseen, siitä rannemmaksi suvantoon, siirryn kivelle, jossa iskukoukku on valmiina.
VIRVELI. Jumal' antakoon hyvää päivää! Minnekäs te nyt oikeastaan yritätte? KAISA. Minnekäs minä! Eihän tällä rijalla mitään kuljeta. Tuskin tähän pääsin, kivenheiton talosta. Näin kesäiseen aikaan on se leini toki vähän kuurussa. Auttakaas minua tuolle kivelle istumaan. VIRVELI. Kyllä, kyllä! Odottakaas vaan, jahka ma kerkiän. Pannaan syrjään tuo kainaloinen. Nyt sitten!
Menen neito muille maille, Vierähän Wiron vesille, Olen orjana Wirossa, Palkkalaisna Pauluskoilla. Hyv' on siellä orjan olla, Armas piikasen eleä Ei suata survomahan, Ei tahota tappamahan, Ei oo huolta huhmarelle, Eikä kiirettä kivelle; Vesi siellä vehnät jauhoi, Koski kiikutti kivosen.
"Kun näkee tuollaisen näyn", kuiskasi hän, osoittaen kädellään merelle, "ja ajattelee sellaista lasta kuin Mai, voi sattua että oman ... köyhyyden tunto valtaa mielen ... anteeksi ... tiedän kyllä miten tuhmasti puhun..." Eugen istuutui kivelle Julian viereen ja tarttui hänen käteensä. Hän tunsi syvää sääliä ja unohti kokonaan vastenmielisyyden, jonka hänen sanansa äsken olivat herättäneet.
Ryhtyessämme noudattamaan hänen kehoitustaan ja soutaessamme pitkin rantaa, tarttuikin eskaluuppi kivelle. Silloin ratsasti rakuuna veteen, auttaakseen meitä pälkähästä, mutta nähdessään purtemme pohjalla joukon musketteja, säikähti hän ja yritti pahaa aavistaen palata takaisin. Kerkesin kuitenkin pistoolin laukauksella ehkäistä hänen pakonsa.
Viimein istahti hän kivelle tien viereen, ikäänkuin levähtämään, ja mutisi siinä itsekseen sormiansa lukien: "jos vaikka saisi kaksi ruplaa viikossa, niin se ei olisi kuin kuin sata ja neljä ja siitä vaatteisiin kymmenessä vuodessa perhana! Siinähän menisi kolmattakymmentä vuotta ja olisikos se sitte enää saatavissa?" "Mikä olisi saatavissa?" kysyi Oksa-Heikki.
Kun hän saapui kosken partaalle ja katseli Varsankalliota, kammotti häntä, ja sydämessä tuntui vihlaisu. Vaikka tulva oli jo laskenut eikä kallio nyt ollutkaan niin uhkaavan näköinen kuin silloin, kun hyrskyt sen yli hyppelivät, hirvittivät häntä sen kiiltävä kylki ja syvät pyörteet, jotka näyttivät yhä nielevän... Hän istahti kivelle ja katseli hyrskyihin.
Kuolema oli helppo: Antin luoti oli hyvin sattunut. Tiedustelijamajavan ruumis kieri kiveltä kivelle, kunnes suomalainen äänetönnä haki sen rantatyvenestä. Antti oli tehnyt työnsä ja nukkui saaliinsa vieressä, kun hänet aamunkoitteessa herätti Taneli, jolla myöskin oli ollut hyvä onni.
Minä istahdin kivelle kappaleen matkaa heistä, mutta kaunis näköala ei enää yksistään vetänyt huomiotani puoleensa, sillä aina enentyvällä uteliaisuudella katselin naista ja hänen vanhaa kumppaniansa. Hetken päästä nousi vanhus istualta, sanoen nuoremmalle: »Hilja, tule nyt jo pois, meitä ehkä odotetaan eineelle.»
Eikä hiiskaustakaan kuulunut, ei muuta kuin hänen omain keuhkojensa valtava lietsonta ja vähitellen siinä kivelle istuutuen rauhoittui mies. Mutta panipa hän nyt paitansa napin kiinni, joka juoksun temmellyksessä oli auennut, asetti hattunsa oikealle kantilleen ja lähti mökkiä lähenemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät