Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Elsa siirtyi toiselle puolen tietä ja sanoi: »Jos tulette, niin minä lyön kivellä ja huudan, niin että kuuluu kaupunkiin. Sieltä pian tulee ihmisiä ja on sitten kaunis kunnia teille!» »Mutta mitä sinä Elsa tyhjää!» koetti Aappo sopertaa uskaltamatta enää samalle puolen tietä kuin Elsa. »Eihän se nyt mitään ollut. Mitäs se olisi, jos olisit kävellyt minun kynkässäni ja jos tahdoin suudellakin.
"Enp' on tule, enkä huoli, Ei oo suotu, eikä luotu, Eikä koissa kasvateltu Kultamiehen puolisoksi!" Sep' on mies meni merehen. Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä.
Vanhus näkyi olevan kahdella päällä, mennäkö edemmä vaiko asettua tähän yöksi, sillä vaellus oli nähtävästi häntä väsyttänyt. Ennenkuin hän vielä oli tehnyt päätöksensä, olivat rannassa olevat mies ja nainen lopettaneet työnsä ja palasivat nyt tien poikki taloon. Nähtyään ukon kivellä lepäävän, he pyysivät häntä ystävällisesti yöksi taloon.
»Ennemmin tahdon minä nyt olla mukana ja voittaa itse», vastasi Elias hiljaisesti, vaan uskaltavasti. »Niinhän se on. Sinun sijassasi puhuisin minäkin aivan kuin sinä. Jos milloin kuulen sinun kaatuneen, etsin minä sinun lepopaikkasi ja koristan sen yhtä korkealla ja kauniilla kivellä kuin tämä. Minä siunaan sinua ja sinun tekojasi.
Vasta illemmalla kääntyvät kotimatkalle, ja Jouko rientää edeltäpäin, sillä karjan ura kulkee ahon kautta. Reita istuu kivellä ja odottaa. Säteilevin kasvoin ottaa hän vastaan Joukon. Paimenpojat ovat olleet täällä, kertoo hän.
Mutta syyskuulla kiiman aikana kokoontuu hän suurempiin laumoihin. Tämä lai synnyttää kesäkuulla ja kuutti on jo äitinsä kohdussa kadottanut villapukunsa että se syntyissänsä jo on melkein äitinsä muotoinen. Tätä pyydetään tavallisesti sillä tavoin että häntä vartotaan kivellä eli karilla, jossa hän lepää, ja ammutaan kuulalla.
Poikien kera aina riidellä pitänyt, ja jos ne olisivat tiehensä menneet, olis saanut alkaa renkien kanssa... Sekös niiden kanssa! Hän muisti, istahtaessaan tienvieressä kivellä, miten tuo kaikki oli luonnollista silloin.
Rangaista niin että muistaisi vaan ahdistaneensa köyhää ja onnetonta. KUNNARI. Viskataan ruojaa kivellä päähän. TOPRA-HEIKKI. Mitäs hyötyä siitä? Paremman neuvon minä tiedän. MIKKO. No, sanopas! TOPRA-HEIKKI. Otetaan häneltä liiat varat pois ja annetaan niille, jotka tarvitsevat. MIKKO. Mutta kuinkas se käy? TOPRA-HEIKKI. Minä jo äsken mietin asian valmiiksi. KUNNARI. Annahan kuulla.
Istuessani kivellä, ajattelin vielä: Oi noita hulluja talonpoikia, jotka eivät ole ymmärtäneet kätkeä itseänsä näin tiheään metsään ja kaukaiseen paikkaan. Astuin taas muutamia askeleita metsään päin, ja nyt huomasin sekä suuria että pieniä jälkiä. Niinkuin lintu-koira juoksin sinne tänne, ja tulin vihdoin virvistä tehdylle töllille, johonka talonpojat olivat tavaransa vieneet.
Keskellä majaa oli litteä kivi, jota luultavasti käytettiin pöytänä, ja kivellä oli pieni käärö sama, jonka kiikarilla olin nähnyt pojan selässä. Se sisälsi leivän, laatikon säilykekieltä ja pari laatikkoa hillottuja persikoita. Kun olin sitä tarkastanut ja aioin panna sen takaisin, sain nähdä käärön alla olleen paperin, johon oli jotain kirjotettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät