Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Mutta siinä heidän istuessaan ja levolle laittautuessaan kuuluu yht'äkkiä huuto metsästä, ja huuhkaja lentää esiin, asettuen pökkelön päähän lähimmälle aholle odottamaan jänisten ja metsähiirien liikkeelle lähtöä... Rääkkyvä huuto, kirkuva diskantti kohoo sadoista kurkuista, havumetsä räiskää kuin olisi tuleen syttynyt, ja hurjana kiukusta karkaa varislauma vihatun kimppuun, häpäisemään häntä, tuota outoa, yksinäistä ja salaperäistä ja heistä itsestään niin eroavaa sillä eivät vihaa varikset mitään niinkuin sitä, joka on toisenlaista kuin he itse.
Kotvaan aikaan hän ei saanut sanaa suustaan, sitten lähti kirkuva, täräjävä, intohimoinen ääni tunkeutumaan hänen vihan voittamasta rinnastaan ja hän huusi niin että joentakainen törmä kamalasti kaikui: Tappakaa minut rähjän, te sydämmettömät elukat, en jaksa enää itseäni tappaa.
Olin tullut jollekin sillalle, jonka alitse kuohui vuolas vuorivirta... Mutta enhän saanut jättää häntä... Aioin kääntyä siitä takaisin, kun alkoi kuulua huutoa ja melua kylästä päin ja tien käänteeseen ilmaantui kirkuva ja viheltävä parvi, enimmäkseen naisia ja poikia seuraten erakkoa, joka kulki heidän edellään. Hän ei kuitenkaan heitä paennut, astui vain tavallista, nopeaa tahtiaan.
Vaan kääröstä kirkuva ääni se äidille ilmoittaa: On tyhjinä äidin rinnat, laps' niistä ei maitoa saa. Ja silmien kärsivä katse yhä äidillä tummentuu, Ja huokaus särkevä, synkkä sydämmestään tunkeutuu.
Rumpujen kauhea hälinä, norsunluutorvien lakkaamattomat toitotukset ja kirkuva laulu kahdestatuhannesta ihmiskulkusta ei ollenkaan vaikuttanut rauhoittavasti Stanleyn miehiin. Kysymyksessä oli seisoa tai kaatua.
Niiden reunalla on synkkä, tumma, silminnähtävästi niin tiheä metsä, että sen läpi on mahdoton tunkea; siellä täällä näkyy jättiläispuu, joka on eronnut ystävällisestä liitostaan toisten kumppaniensa kanssa ja nyt kohottaa huippunsa naapurejansa korkeammalle. Sen oksia rakastelee valkokaulainen kotka ja kirkuva iibis. Siellä täällä näkyy viuhkapalmun höyhenmäiset ja hienot lehdet.
Sillä hän ei voinut enää epäillä: maa heilui hänen allaan. Ensin hiljainen vavahdus ja sitten äkkiä pari kolme voimakasta sysäystä. Maa heilui aallontapaisesti vasemmalta oikealle. Kaupungista alkoi kuulua joka taholta hätähuutoja. Basilikan ovista ryntäsi kadulle rukoilevien kirkuva joukko. Vielä sysäys. Nainen pysyi vaivoin pystyssä.
Mut ulkona seisova nainen vilutuulessa värjöttää, povellansa hän hellivi lasta, repaleillaan lämmittää; Kas, kääröstä kirkuva ääni se äidille ilmoittaa: on tyhjinä äidin rinnat, laps' niistä ei maitoa saa. Ja silmien kärsivä katse yhä äidillä tummentuu, ja huokaus särkevä, synkkä sydämmestään tunkeuu.
Eikä arvonkerjäläinen. Kolmas. Työ tekijän kiitoslaulu. LOUHI ja ILVO syrjässä, aluksi tuntemattomina, puolipeitetyin kasvoin. Nyt olet koskessa luettu, Hurmattareksi vihitty. Paras miehistä valitse! ILVO. Paras kullakin omansa. Ilmari minun paraani. LOUHI. Tääll' on jo kevät käsissä, Puskeva, kirkuva, soittava Suven surmata haluisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät