Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Suksia ei yleensä ollut niillä seuduin, Kustaa oli minun käydessäni kirkonkylässä veistellyt itselleen vanhoista reen jalaksista sukset, helppo arvata, millaiset. Hän jäikin kohta jäljelle, kun läksimme hiihtämään, enkä minä malttanut odotella häntä.
Niinkuin tiedätte, on minulla kirkonkylässä taloni maalla uusi asuntorivi, joka on kansakoulun huoneiksi varsin sopiva. Sen olen aikonut lahjoittaa pitäjälle koulua varten. KANTTORI. Todellakin, herra assessori? Sepä olisi jalo työ! ASSESSORI. Pienoinen uhraus vaan isänmaan alttarilla.
Mitenhän olisi, jos olisi ollut oma isänsä omasta kädestään antamassa... Junnu oli äpäräpoika, ja se oli ilkeä viittaus siihen huhuun, jonka joku oli keksinyt, että Junnun isä oli Venäjän kasakka, joita entisinä aikoina majaili kirkonkylässä. Oletteko vaiti! huutaa isäntä ankarasti. Herra Jeesus siunatkoon! parkaisevat samassa naiset, ja miehet päästävät kirouksen kuin yhdestä suusta...
Ja voin sanoa, vaikka se kentiesi ikävältä kuuluu itse sanottuna, että emäntäni minusta paljo piti. Kun sen huomasin, koetin yhä uskollisemmalla työllä yhä suurempaa luottamusta ansaita. Muutamia vuosia palveltuani tapahtui kirkonkylässä merkkitapaus: perustettiin kansanopisto. Suuri innostus valtasi ihmisten mielet. Nuoret ja vanhat riensivät sinne oppia saamaan.
Grönberg oli heti ensi syksynä sattunut eräässä huutokaupassa saamaan pienen maatilan kirkonkylässä. Siinä oli tavallinen, talonpoikaismalliin rakennettu kartano, missä hän asui. Nyt hän asteli kirkosta kotiinsa, Hautalan Jannen kanssa vierekkäin, vilkkaasti haastellen. Kun oli saavuttu Grönbergin kamariin, pyysi hän Janneakin ottamaan pois turkin päältään ja istumaan.
Ja sen lisäksi, sanoi isä, on tuo pakana ruvennut minulta lupaa kysymättä asumaan minun maallani ja kalastaa mitään vuokraa maksamatta minun kalavesilläni. Isä lisäsi aikovansa itse pian käydä laittomalta anastajalta vuokraa kantamassa. Yöllä soudimme kotiin takaisin. Isäni kävi jo seuraavana päivänä kirkonkylässä sekä nimismiehen että itse tuomarin puheilla.
Mutta sentäänkin puheet kulkivat toiseen kylään ja löysivät matkallaan kaikkialta virikettä niinkuin maassa kytevä valkea kuivista sammaleista. Toisesta kylästä kulkivat kolmanteen, jossa niitä kohtasi sanoma, että samaa oli jo sielläkin kuultu. Ja neljännessä, kirkonkylässä, oli sitä kuultu sapelivyö-santarmilta itseltänsä.
"Käymmähän tuolla kirkonkylässä", sanoi Jakke vähän säpsähtäen ja seisahtui samassa. "Onko niin kiire, ettei jouda istahtamaan?" kysyi impi. "Kiitos! saispa tuota vähän jalkojaan lepuuttaa", sanoi Jakke ujostellen ja samassa istahti hän eräälle kivelle. "Kuinka siellä Lampelassa nykyään voidaan?" utasi neito. "Kiitos, meneehän tuo laillaan; eihän siellä mitään erinomaista", vastasi Jakke.
Mitä asiaa teillä on siihen, juonko minä vai en? Ei mitään, ei mitään ... mitäs se nyt Vorsper leikistä suuttuu? Se ei ole leikkiä ... sinä olet kavala mies ... sinä vartioit minua kuin salapoliisi ... kyselet joka kylässä, että onko se käynyt täällä taas juomassa, ja kerrot kauppamiehessä ja kirkonkylässä ... oletko sinä minun holhoojani?
Eiköhän lie sama henkistenkin elintarpeitten laita? Mutta ei tapahtunut liikkeitä ja muutoksia ainoastaan pitejällä tapahtui niitä pappilassakin. Kummia huhuja liikkui kirkonkylässä neiti Heleenasta. Hänen sanottiin eräänä sunnuntai-iltana lähteneen kodistaan. Hänen luultiin menneen hartauskokoukseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät