Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Silloin on jo kunnia vähänä, kun sen viimeisiä rippeitä pitää käräjistä keräillä. Sen sanottuaan Hetta puoleksi lentämällä leimahti ulos, ja pitkässä kaulassa oleva pää kahden puolen toihuillen mennä hutmelti Keskitaloon vievää tietä. Kymmenes luku. Käräjät alkoivat kirkonkylässä.
Ja niiden nuhtelemahalu muutaman yrityksen jälkeen sammui huulille, kun poika nousi oikein silmissä itsenäisenä miehenä, jolla nyt oli oma aika ja oma kukkaro. Vielä 8 9 vuotta takaperin oli Kirkonkylässä olemassa vain Koistisen iso ja Martikaisen pienempi kauppapuoti, sekä pari kolme sisäkauppaa. Sitten tuli tienristeykseen ensimmäisenä osuuskauppa.
Mikko viimein kysyi perämieheltään: Onko tämä nyt sitä kuuluisaa kaksitoista peninkulmaa pitkää ja kahdeksan leveää Inaria? On, tämä on juuri sitä. Tämä on täynnä saaria, sanoi perämies tyynesti ja silmät rävähtämättä katsoi venheensä käyräkokkaisen nokan yli matkan suuntaa. Kuinka kauan luulette kestävän, ennenkuin ollaan kirkonkylässä?
Monenmoisia hauskoja seikkoja sattui matkoillani, kunnes Elokuun alussa saavuin P:mäen kirkolle. Siihen pysähdyin olevaan vuosikaudeksi. P:n kirkonkylässä tuli osakseni ystävällinen vastaanotto ja töitä tuotiin oikein runsaasti. Siellä oli jo kauan odotettu semmoista ammattimiestä kuin minä olin. Asunnon ja hyvän ylläpidon sain ensialuksi kauppias H:n talossa. Ahkeruudella ryhdyin toimiini.
Jokaisella varakkaalla tunturi-Lappalaisella oli tavallisesti semmoisessa kirkonkylässä eli markkinapaikassa pieni aitta, jossa hän säilytti tavaroitaan. Toisinaan oli hänellä useampiakin nahkoja mukanaan eli "rittabel" s.o. puoli poroa, jotka hän möi kauppiaalle.
Kowaa omantunnon tuskaa kärsi Heikki sinä yönseutuna, jona hän oli yötä kirkonkylässä, palatessaan tuolta onnettomalta kaupunkiretkeltä. Tuntui siltä kuin kaikki helwetin liekit olisiwat kaikella woimallaan walahtaneet hänen päällensä, polttamaan ja ahdistamaan häntä.
Nyt on käräjät kirkonkylässä. Minä aivon mennä sinne ja ilmoittaa etten minä kykene talouttani hoitamaan, vaan pyydän, että oikeus määrää sinun hoitajakseni." "Nyt puhut leikkiä, Severin. Sitä et millään tavalla saa tehdä," sanoi Mari. "Minä luulen ja tiedän, että sinusta tämän tapauksen perästä tulet ehkä vielä parempi talouden hoitaja kuin tätä ennen." Severin syleili vaimoansa.
Nimitäppäs minulle joku semmoinen kirjailia! Maiju. No, mitäpäs sitä nyt tässä näin äkkiä Joo, odottakaapas; kyllä yhden tiedän. Tuo punanokkanen sihteeri Sundelin tuolla kirkonkylässä. Kun hän on selvällä päällä, ansaitsee hän Lyyli. Ei, ei, en minä kirjureita tarkoita. Mutta olethan joskus lukenut jonkun kertomuksen tai satukirjan? Tietysti silloin myöskin olet huomannut, ken kirjan on tehnyt?
Samana vuotena avasi Vihtori Petäjäinen kaupan joen toisella puolen, myytyään ensin talonsa sahayhtiölle. Hän oli pidättänyt talostaan sopivan asuntopalstan, jolle rakensi uudenaikaisen, taittokattoisen talon ja avasi siinä kaupan. Joitakin pienempiä myymälöitä avattiin ja suljettiin joka vuosi, niin että oli usein vaikea enää tietääkään kuinka moni kerrallaan harjoitti liikettä Kirkonkylässä.
Hän oli hyödykseen käyttänyt aikaansa, sillä nousevan viikon alussa piti hänen lähteä virkamatkoilleen pitäjälle ja sitten ase-harjoituksiin. He olivat käyneet kirkonkylässä pappi Horn'in luona, pysähtyneet tiellä tervehtiäkseen lukkari Semmeling'iä ja nimismies Bardon Kleven'iä ja sunnuntaiksi heitä pyydettiin vouti Gülckes'in luo, puolenviidettä peninkulman päähän laaksoon päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät