United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nämä herrat menettivät, samoin kuin neuvostokin, kaiken malttinsa, ja kun he hetken aikaa olivat huutaneet sinne tänne, tulematta mihinkään päätökseen, lukitsi kirjuri juhlallisesti pöytäkirjat kaappiin, julistaen, että hänen toimensa nyt oli loppunut.
Kun entinen kirjuri näki rikkaan Ojamyllärin tulevan kauniilla ruunallansa, jäi hän nöyrästi seisomaan tien viereen, sieppasi lakin päästänsä ja kumarsi syvään, juurikuin olisi Ojamylläri ollut joku pappi tahi tuomari. Rasva viettelee hiiren killeröön ja veijari tiesi mitä hän teki.
Oliko se mielestäsi oikein tehty? Sinä nöyrry ja pyydä anteeksi ja kyllä hän sen sinulle suopi. Sitten me tämän tuomion muutamme. Mutta kun kirjuri kuuli sen, sanoi hän; Se ei käy päinsä, sillä 117 §:n mukaan myönnettyä keskinäistä sopimusta ei tapahtunut, mutta lausuttiin oikeuden päätös ja se päätös pitää panna toimeen. Mutta tuomari ei välittänyt kirjurin sanoista.
KIRJURI. Eikö mitä hän lörpöttelee vaan turhia. POSTINHOITAJA. Onko se tuo kauppias Hellmannin Helmi, josta kysymys on? Niin, sievä tyttöhän tuo onkin ja toimelias ja reipas muutenkin. KIRJURI. Ei se kukaan ole joutavata puhetta vaan. POSTINHOITAJA. Niin no, kyllä minäkin varottaisin tuommoisista tuumista, ennenkuin palkka tulee niin suureksi, että sillä jokseenkin vaimon ja lapsia voi elättää.
Kirjuri lukee: oikeus on määrännyt rangaistavaksi talon pojan Kaapo Gordejevan kahdellakymmenellä parilla vitsoja kihlakunnan oikeudessa. Iivana kuulee tuomion ja katsoo Kaapoon mitähän tuo nyt tuosta arvelee? Kaapo, kuultuaan tuomion, vaaleni, kääntyi ja läksi porstuaan.
Ja kun neito, ajattelematta mitään muuta paitsi pelastusta, kiersi toisen käsivartensa Durward'in kaulaan, niin nuorukainen ei olisi tahtonut luopua ainoastakaan tämän yön vaarasta, koska loppu oli muodostunut tämmöiseksi. Kunnon pormestaria puolestaan tuki ja laahasi mukanansa uskollinen neuvonantaja Peterkin sekä toinen kirjuri.
KIRJURI. Onko se mahdollista? Sinä et siis sinä et siis olekaan ? HELMI. Mitä? KIRJURI. Et siis olekaan kihloissa? HELMI. Kihloissa!? Minä? KIRJURI. Niin, tuon luutnantin kanssa? HELMI. Luutnantin kanssa?! Oletko sinä aivan ? KIRJURI. Siinä ei siis ollutkaan perää! Kultaseni ! KIRJURI. Helmi! Sinä tunnet minun; me olemme lapsuuden toveria.
KIRJURI. En suinkaan. Mikä oikeus minulla olisi siitä suuttua? Mikä oikeus minulla olisi siihen, senpä tahtoisin tietää. HELMI. Sinä olet huonolla tuulella tänään, sen huomaan. KIRJURI. Paljon mahdollista. Eihän sitä jokainen voi ottaa elämätä niin iloiselta kannalta kuin sinä varsinkaan ei tämmöinen köyhä ja halpa mies kuin minä olen. HELMI. No, älä nyt joutavia puhu! Tule vaan pois tanssiaisiin!
Ja minä kun jo ostin valkoisen huivin ja vippasin kaksi markkaa konfektia varten. No, juutas! Ha, ha, ha! No, en ole hullumpata ennen nähnyt, Ha, ha, ha! POSTINHOITAJA. Katsokaapas, mitä sihteeri tänne on kirjoittanut. Huhtikuun 57 päivä? Ha, ha, ha! KIRJURI. 57 päivä. POSTINHOITAJA. Niin, niin, semmoista on olla rakastunut, ha, ha, ha! POSTINHOITAJA. Mitä se on? PIIKA. Viisimarkkainen vaan.
»Sanokaa heille», jatkoi Lybecker, »että köyhyys kasvaa täällä kasvamistaan.» Kirjuri taaskin kirjotti. »Jo on merkitty.» »Mitä luulette, Schreiber, onkohan heillä aavistusta, että minä olen pitänyt eri hintaa dukaatilla?»