Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Kuulin hänen myös sanovan että kuningas on kirjoittanut kirjeen, jossa hän selvästi sanoo jotta hän vakaasti luottaa tämän kaupungin porvarien isänmaallisuuteen niinkuin kelpomiesten ainakin! Jumala siunatkoon jaloa kuningasta Kaarle Kustaata! Hän teki mitä taisi ja kuumassa hän lienee tänäkin hetkenä. Eikä hänen luottamuksensa meihin Wiipurilaisiin pidä tuleman häpeälle! Peijakas sentään!
Kuinka saatat ajatellakaan, että minä tuon pojan tähden sinusta luopuisin en milloinkaan!» Samassa hän muisti isoisänsä kohtalon sekä sen runopätkän, jonka tämä oli rakkaallensa kirjoittanut, ja sanoi innostuneena: »Minä sanon sinulle, kuten isoisäni kerran sanoi morsiamelleen: 'Ennenpä kyyhky pieni armaastaan eriää, kuin sinua, kallis Iiri, sun sulhos hylkäjää!
Hän on kerran käynyt meillä, kohteli äidin-äitiämme kunnioituksella, ja isää aivan kärsivällisesti, ja puhui niin lempeästi Fritzistä. Hän on kirjoittanut meille ja neuvonut meitä ottamaan T:ri Martin Lutheria perheemme rippi-isäksi. Hän sanoo, ettei hän voi koskaan palkita sitä hyvää, jonka T:ri Luther on tehnyt hänelle.
Minä tulin hänen luoksensa neljännestä yli kahdeksan; hänen kuninkaallinen korkeutensa nyrpisti nenäänsä, jonka vuoksi puolustin viipymistäni sillä, että olin kirjoittanut sinulle. Kuinka voi teidän kaunis veljenne? sanoi hän yht'äkkiä. Hänen majesteettinsa kuninkaan luona kaikki voivat hyvin, vastasin minä.
Klaus oli ensimmäiset ukon lauseet kirjoittanut, kun hän sattui katsahtamaan ulos. Kynä ei enää lähestynyt paperia. Klaus oli nähnyt ylioppilaan, joka majuri sen kamarissa asui, vaahtoisella hevosella tulevan ratsastaen kartanolle. «Häh! Joko sen kirjoititte?« kysyi vääpeli.
Sanomalehdistö ja yleisö vastaanotti sen suosiollisesti; myöskin legitimistiset lehdet hyväksyivät kantani. Niinpä kirjoitti Armand de Pontmartin Gazette de France-lehdessä: »En tiedä, onko Alphonse Daudet kirjoittanut kirjansa tasavaltalaisen innostuksen vallassa.
Minun sydämeni tykytti kowemmin, polweni notkuiwat enemmän ja minä lähdin suonenwedon tapaisesti käydä horjumaan pöytää kohden, tietämättä oikeastaan mitä tein. 'Rakas Heikki! Ethän sinä tullutkaan, etkä kirjoittanut', sommersin minä ja lewitin käteni tarttuakseni hänen kaulaansa.
Ja minä kun jo ostin valkoisen huivin ja vippasin kaksi markkaa konfektia varten. No, juutas! Ha, ha, ha! No, en ole hullumpata ennen nähnyt, Ha, ha, ha! POSTINHOITAJA. Katsokaapas, mitä sihteeri tänne on kirjoittanut. Huhtikuun 57 päivä? Ha, ha, ha! KIRJURI. 57 päivä. POSTINHOITAJA. Niin, niin, semmoista on olla rakastunut, ha, ha, ha! POSTINHOITAJA. Mitä se on? PIIKA. Viisimarkkainen vaan.
Eräänä muistettavana iltana Lydia ja hänen isänsä olivat yhdessä kotosalla ja Lydia luki isänsä pyynnöstä sitä lähetyskirjaa, jonka Paavali oli kirjoittanut Roman kristityille ennen siellä käytyänsä ja jota nämät aina olivat pitäneet suurimmassa arvossa.
Vuonna 758. Kaukana eräässä Skottlanninmaan luostarissa istui kaksi munkkia hämärässä luostarikammiossa, jossa oli pieni puolipyöreä ikkuna kirjoituspöydän yläpuolella. Toinen kirjoitteli siroja kirjaimia sileille nahkalehdille, joita kutsuttiin pergamentiksi, ja toinen maalasi kauniita kullalla ja hopealla kirjailtuja kuvia erääsen kirjaan, jonka hän ihan äskettäin oli valmiiksi kirjoittanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät