Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Eikä ole minunkaan aikomukseni ruveta siitä tässä yksityiskohtiin käypää selkoa tekemään, vaikka Ampèren julkaisemat kirjoitukset siihen antaisivatkin kyllin tarkkaa johtoa. Tahdon vain muutamilla otteilla Mériméen kirjeistä ja kirjoituksista osottaa, kuinka ihastunut hän matkaansa oli ja kuinka täysin henkäyksin hän siitä nautti.
LIINA. Olisiko se mahdollista? KAARLO. Mikä? LIINA. Joko olemme molemmat mielettömiä, tai on kaikki hirveää väärin käsitystä. KAARLO. Minun puolestani se ei ole mikään väärin käsitys... Minä kyllä tunnen jutun rakkauden kirjeistä, ja olen omin silmin nähnyt. LIINA. Vai niin, tuo viaton kirjelippuko kysymyksessä on? Salli minun selittää. KAARLO. Tässä ei tarvita mitään selityksiä.
Asemahalli on aikaa sitten hävinnyt, sähkölamput lentäneet ohitse, ja pimeä taivas tullut sijaan. Nyt vasta näkyy että veturi liikkuu. Oletko sinä mammalta saanut kirjeitä? kysyy Gabriel. En-en, tai juu-juu, olenhan minä. Ei Henrik osannut tämmöisessä jännityksessä puhua kirjeistä.
Mitä kahteen ensimmäiseen näistä kirjeistä tulee, niin olivat ne hyvin lyhyet ja sisällöttömät, jota vastoin kolmas sisältää täydellisen tosiseikkojen vääristelyn, ja se on minun nyt oikaistava. Minun velvollisuuteni on ensi kerran ilmasta, mitä todella tapahtui professori Moriartyn ja Sherlock Holmesin välillä.
Kyllä minä kävin rannassa laivanpaatin kaappiin panemassa eväsmytyn. VARJAKKA. Sinultako se oli? Kiitoksia. EEVA. Ei kestä kiittää kahdeksan vuoden vanhoista asioista. VARJAKKA. Ja kiitoksia kirjeistä, joita olen saanut tämän viime matkani aikana. Tuntui omituiselta lukea niitä niin pitkän eromme jälkeen. Kuvittelin, minkälainen on oleva kohtauksemme. EEVA. Ja katso, se ei sellainen ollut.
Mutta palkka-etumaksuja hän näkyy saavan. Vuorela. No, liikuttavaahan se on meidän nähdä kuinka imelätä tuo väli on molemmin puolin, mutta en minä hänen sijassaan olisi ruvennut rettelöimään tyttöjen rakkauden kirjeistä kun itsellään vielä on niin hellä sydän. Lassinen. Niin, se oli hävytön juttu, tuo kirjejuttu. Sinä sanoitkin hänelle, veliseni, muutamia sanoja, joita hän ei niin pian unhota.
Tämän lukemisen aiheuttamassa mielentilassa hän kirjoittaa muistiin muutamia nopeita mietelmiä itsestään ja tunteistaan, jotka ovat huomionarvoisia. »Siitä on monta vuotta, kun ne kirjoitettiin», sanoo hän kirjeistä. »Ja minä olin niin nuori silloin vielä, 17:n ja 21:n välillä.
GRANSKOG: Se ei nähtävästi ollut mikään hyvä nukke, koska te käytte noin vakavaksi. KERTTU: Se ei ollut nukke ollenkaan. Se oli ihminen. GRANSKOG: Oliko sillä ihmisellä nimi? KERTTU: Kyllä. Häntä sanottiin Johan Wilhelmiksi. Te puhuitte eilen joistakin kirjeistä? Te laskitte tietysti leikkiä? GRANSKOG: Niin. Minä laskin leikkiä.
Kun nekin näistä kirjeistä, jotka eivät koskeneet runonkeruuta, olivat pääasiallisesti samalta aikakaudelta ja koskivat kirjallisia tehtäviä, pyysimme Seuralta että saisimme painattaa ne kaikki yhdessä matkakertomusten kanssa, mihin Seura suostuikin.
"Olen kirjoittanut montakin kirjettä, mutta ei niitä ole tullut yhtään lähetetyksi." "No, miksikä ei?" "Minä tahtoisin sen niin hywäksi, mutta en woi ... tahtoisin laskea asian hänen tunnollensa, mutta se tulee niin huonosti... Montakin estettä..." "Woitteko näyttää minulle jonkunkaan noista kirjeistä?" pyytelin minä puoli=arasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät