Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Tapahtui nimittäin niin, että kun tohtori Lienu Oksanen täytti 40 vuotta, hän innostui ja kirjoitti kirjan sekä piti esitelmiä siitä kuinka rakkaus, erootillinen rakkaus, kumminkin on elämän keskipisteenä, ja selitti että ainakin naisille se "suuri rakkaus" useimmiten tulee vasta sitten, kun he ovat 40 vuotta täyttäneet.
Ja kirjan nimi: "Katoomaton Kauneus" oli ylhäällä eräässä kulmassa niinkuin taivaassa. "Aate ja värit ovat ihailtavat", sanoi Mathieu, joka todellakin oli ihastunut. "Nykyään sidotaan kirjat sellaisiksi, että ne ovat todellisia pieniä mestariteoksia." Hän katseli kirjan nimilehteä. "Tämähän on herra Santerren viimeinen romaani!" Séguin katseli hymyillen kirjailijaa, joka oli tullut lähemmäksi.
Tekijä ei tee niitä huvin vuoksi eikä joutohetken ratoksi. Ne merkitsevät hänelle yhtä monta porraspuuta kohti taiteen korkeuksia, yhtä monta oman sielun-elämän ja maailmankatsomuksen kehitys-astetta. Kirjan henkilöt ovat osaksi samat kuin Papin tyttäressä. Mutta toisakseen ne eivät kuitenkaan ole samat: on tullut lisäksi suuren runouden loisto ja läpikuultavuus.
Hän etsi sen paikan raamatusta ja alkoi uudelleen lukea. Kun hän vihdoin pani kirjan kiinni, tunsi hän itsensä rauhallisemmaksi ja ajatuksensa selvemmäksi. Emäntä tuli hiljaa sisään. »Manta siellä itkee kamarissaan...» ilmotti hän. »Osaakos se hävytön vielä itkeä?» vastasi Keskitalo katkerasti, vaikka tunsi tuon tiedon tekevän niin sanomattoman hyvää.
Kahdeksankymmenvuotias ukko laski siunaten kätensä pääni päälle ja antoi minulle tämän kirjan, vaikka se oli hänen ainoa lohdutuksensa. Hän oli saanut sen kornetti Hornilta, ja siitähän oli opettanut minua lukemaan. Katsokaa; nämät kirjaimet ovat leikatut puuhun ja sitten painetut paperille. Ajatelkaa mitä taitavuutta tarvittiin, jotta joka sana saataisiin selväksi.
Hetken vielä houkuteltuani otti Anna Liisa siitä viisikymmentä markkaa. Ota koko satanen! kehoitin minä. En ota .... on sitä tässäkin. No, kun sillä uskonet... Ja silloin oli se asia sitä myöten valmis. Ja nyt ei muuta kuin alat laittaa vaatteitasi kuntoon, ja kun tulet ensi tammikuun markkinoille kaupunkiin, niin tulee seppäkin sinne, ja siellä pannaan kirjan päälle ja ostetaan sormukset.
Kasperi oli luullut, että hänkin saisi kirjan, niinkuin toisetkin; kun hän näki, ett'ei hän kirjaa saanutkaan, purskahti hän kauheaan itkuun, mutta hänen isänsä tuli ja otti Kasperin syliinsä ja vei hänet väen taakse nurkkaan, jossa hän koki poikaansa lohduttaa, luvaten hänelle makeisia ja rahaa, kun kotia tullaan, josta poika kohta tyyntyi.
Jos vaan minä olisin mies, en minä noin kuhnailisi, tuulessa ja tuiskussa minä tytöt naisin! Sinä jänesjalka! Kuudes kohtaus. VOITTO. Ja tyttönen on myös tässä? VOITTO. Mene nyt vaan puhuttelemaan häntä! KUSTAA. Hän lukee! enhän nyt saata häiritä häntä. VOITTO. Miks'et? Vai tuumaatko odottaa kunnes hän on läpi lukenut tuon paksun kirjan? KUSTAA. Mutta mitäs minä sanon hänelle?
Yksipuolisuutta peljätessämme emme taida yhtä lajia näistä toistansa paremmaksi kiittää. Jokaisella lajilla on omat sulonsa ja kauneutensa, niin esimerkiksi lastenki lauluilla, joita luetaan ensimäisen kirjan lopulla.
Mitä olen minä? Hän ei saanut mitään vastausta? Koneenomaisesti otti hän käteensä kirjan, joka oli avoinna ikkunalaudalla. Se oli Arndtin "Paratiisin yrttitarha", arvatenkin hurskaan Cecilian siihen asettama hienotunteiseksi viittaukseksi hänen ystävyydestään. Oh, tuommoista! huudahti nuorukainen ja paiskasi kiivaasti avonaisen kirjan kiinni.
Päivän Sana
Muut Etsivät