Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Jos se vuosittain antaisi korkoa, olisipa siitä ihmisraukoille ilman mitään heidän vaivatansa aina vähä voitto ja velan vähennys.» Niin hän teki itselleen kirjan, johon kirjoitti, mitä kukin viikottain ansaitusta rahastansa pani säästökassaan.
Hän makasi hetkisen hiljaa ja näytti kuuntelevan, mutta sitte kohosi hän ylös ja työnsi kirjan kiihkeästi luotaan, niin että se vierähti isän käsistä lattialle.
Tämä ulkonainen Jumalan palveleminen jatkui vielä aikaan 800 vuotta takaperin, jolloin täällä mainio filosoofi Limali asettui uskonpuhdistustyön etupäähän ja teki kirjan nimellä "Jumalata pelkäävän puun totinen tunnusmerkki". Minä olen lukenut tämän teoksen moneen kertaan intoni ja haluni ensinkään vähenemättä. Se sisältää jumaluus- ja siveys-opillisia opetuksia jotka Pootualaiset oppivat ulkoa.
Tarpeetonta lienee mainita, että koko sanomalehdistö tämän kirjan ilmestymistä yhteisellä riemastuksella tervehti.
Ja hän astui edes takaisin noissa suurissa huoneissa ja katseli monia erilaisia esineitä, jotka kaikki olivat hänen. Se oli niin kummallista. Sitte hän otti kirjan ja istui lukemaan.
"Lukenut ainoastaan muutamia vanhanaikuisia kirjoja ja Robinson'in" ajatteli ylioppilas hymyillen itsekseen. "Hyvänen aika, kuinka viaton ja lapsellinen lukenut Robinson'in." Huoneesensa tultuaan avasi Aino kirjan. Kannelle oli painettuna: "Naisen elämä ja velvollisuus evankeliumin valossa, kirjoittanut Adolf Monod."
Muistatko muistatko sen vanhan kirjan, Genovevan, joka oli kulunut minun käsissäni ja joka myöskin kului meidän lastemme käsissä.
Sitten hän otti taskustansa pienen punakantisen kirjan ja sanoi: Tässä minä nyt opetan teille kauniin laulun, katsokaa näitä sanoja ja laulakaa mukana. Oi Herrani, Jeesukseni, Sä viaton, vanhurskas puoltajani, Sä suuri ja nöyrä ja uskollinen, Sinä ystävä parhain syntisien! Sun etehes, sun etehes Mä lankeaa turvaten laupeutees Ja veriseen uhriisi, haavoihisi, Joilla parantaa tahdoit sydämmeni.
Niinä joutohetkinä, joita sotatapaukset soivat, voi nähdä keisarin, hovin, Dallingtonin ja Stanleyn kääntämässä kappaleita pyhästä raamatusta. Monet lukivat tätä käännöstä, mutta Mtesa itse oli uutterin ja väsymättömin heistä kaikista. Kun Stanleyllä oli yllinkyllin kirjoituspaperia mukanaan, teki hän Mtesalle suuren kirjan, johon käännöksen komeasti kopioitsi eräs kirjuri.
"Kuuleppas, pappi kulta", jatkoi Laagje, "eikö sinulla ole antaa meille useampia lappalaisia kirjoja, semmoisia kuin tämä täällä", ja hän veti kirjan povestaan, johon se oli kätketty nahkapussiin käärittynä. "Näytäppäs minulle sitä," sanoi pappi ja kun Laagje ojensi hänelle kirjan, otti hän sen ja pani eteensä pöydälle. "Ei minulla ole enää tämmöisiä kirjoja", sanoi pappi.
Päivän Sana
Muut Etsivät