United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sumuisena marraskuun päivänä, hämärtäissä, eli juuri siihen aikaan, jolloin tienristeyksessä oleva maakauppiaan puoti tavallisesti oli tyhjänä ja hän itse pääsi hetkeksi kamariinsa päivällisunille, pamahtikin puodin ovi suurella räminällä auki ja notkean vieterivivun päässä roikkuva ovikello, hurjasti edestakasin viuhtoen, hätääntyi pitkään häivytykseen: Tänne, tänne, täällä tulee Kinturin Janne, ettekö kuule, Kinturin Janne, joutuin joutuin, joutuin, Kin Kin Kinturin Janne, kin kin kingelikin kin kin kin
Raskaan painon ilme alkoi paneutua Edvardin kasvoille, ikäänkuin hänessä olisi odottamatta horjahtanut oma luottamus siihen mitä oli isälleen kirjottanut, siihen ainoaan, joka oli häntä siveellisesti kohottanut. Tuntien jo antautuvansa hän kuitenkin vielä koetti kertoa sitä tapausta, joka oli hänet ensin herättänyt näitä asioita ajattelemaan, kertoi Kinturin häädön hänen torpastaan.
Se on Kinturin Janne! puheli hän ja veti ähkien patinat jälleen jalkaansa, sen tuntee kohta soitosta, eipä luulisi että se on se kitupiikki, rämisyttelee ovia kuin paras rusthollari. Ja tuli lönksöttäen puotiin, punanaamaisena, valkosia silmäripsiänsä räpyttäen, mutta kohta Kinturin nähtyään suli hyvälle tuulelle, ja reippaalla ystävyydellä tervehti, sekä kysyi kuulumiset.
Kerrassaan hyvä! Lamppu syttyi ja valaisi häikäisevästi kaikki puodin pienimmätkin esineet. Noh, ei sovi moittia, onhan lopultakin ruvennut hyvin käymään, sanoi kauppias ruuvaillen liekkiä ylemmäs. Hän pudotti itsensä kömpelösti tiskiltä alas ja ähki pois kaikki muistelmansa. Kuitenkin antoi hän Kinturille vielä hyvän neuvon, parhaan minkä tiesi. Kuinkas vanha se Kinturin muija jo onkaan?
Yhtämittaisena rappuna oli tämän Vaanikkalan isännän elämä noussut aina vaan ylemmäs ja ylemmäs. Ja vaikka he sen kanssa olivat sekä tasaväkiset että yhdenikäiset ja kaiken nuoruutensa yhdessä kasvaneet, oli isäntä siitä herrasväkien tulosta saakka ruvennut pröystäilemään Kinturin edessä.
Kielsi mitään vuokrakirjoja enää tekemästä ja kielsi myös ensi syksynä ja keväänä viljaakaan kylvämästä, sillä sanoi hän maamittareita tulee kesällä kuin harmaita kissoja, että kaikki pellot sotkeutuvat. Miehet kuuntelivat, ja poskipäät punasina tulivat ulos Kinturin tuvasta. Palamaan syttyivät miesten sydämmet.
Tämä kosto ei tosin ollut esi-isäin suostumuksella, mutta hän lunasti sillä verensä intohimoisen repelemishalun, ja esi-isät tyytyivät. Kesti kauan ennenkuin kauppias sai Kinturin tilaukset kokoon. Rouva rupesi katselemaan hiirenloukkua. Silloin Kinturi, joka etsi lisä-kostoa, otti vielä senkin ja nyykäytti kauppiaalle, että »tämäkin otetaan».
Ja sai tunteensa peitetyiksi. Joutaako niitä ikävä olla! sanoi hän, kääntyen tavallisella ketterällä toimellisuudellaan, ja vilkutti pyöreitä silmiään, valmiina pilapuheisiin. Jaakko pojankin taitaa käydä hyvin. Vai niin sanoi Martta ja häpesi itsekseen sitä ettei ollenkaan tiennyt mikä Kinturin lapsista oli Jaakko.
Saiko niin menetellä? Sillä nyt tuli torpalle suuri hätä, kun rakennusaineet olivat ostettavat. Mutta ei siinä kyllä. Torpan löysivät herrasväet samoillessaan metsiä sienien poiminnassa ja heidän mielestään oli Kinturin niemi ylen sievä, jonka vuoksi he rupesivat kyselemään talon isännältä torppaa huvilapaikaksensa.
Mutta juuri kun he tulivat sille kohdalle metsää, mistä polut erosivat eri torpille päin, kuului Kinturin torpasta päin kimakkaa ja vihasta koiran haukuntaa. Miehet seurasivat Kinturin polkua vähän matkaa ja näkivät, että koira haukkui kulkukauppiasta, joka suuri laukku selässä näkyi juuri astuvan tuvan ovesta sisälle. Siiloin miehet menivät Kinturin torpalle.