Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Sanelma jätettiin erään Käkriäisen mökkiin, viisaan mökinemännän, Maunon sisaren, pyynnöstä; eikä ovela Juutas Käkriäinen itsekään olisi pistänyt nenäänsä siihen leikkiin ... johan nyt! Hän saattoi Pertan ja Maunon tammallaan lähelle tehdasta. Perttaan eivät varoitukset pystyneet... Pertta Kinnunen riehui punakaartilaisten kanssa talonpoikaistaloissa. Kävi ryöstämässä niistä elintarpeita.
Niin, Sakris on tullut pyytämään täältä onnettomien naisten kodista, missä tehdään ihmisille niin paljon hyvää, erästä sukulaistaan. Päästämään hoitolaa siitä raskaasta huolesta. Se sukulainen on Sanelma Kinnunen ... hyvin onneton tyttö. Aivan ihmeellinen seikka oli, että Kukkelman sai tietää Nelman olevan täällä.
Hän uskoi sen ihan tosissaan ja kiirehti jo sanomaan: »Siihen se sitten loppui Ihalaisenkin ja Vatasen Ameriikkaan meno!» Kinnunen ei ollut ymmärtää mitään. Vasta kun Huttunen oli hänelle selittänyt asian, huudahti hän: »No voi tuota Ihalaisenkin pakanaa! Kun otappa nyt ja karkaa talostasi ja akkasi luota! Mutta eipä hylky päässyt pitkälle, kun jo rangaistus tuli!» »Ei päässyt!
Hauvin mahassa se Antti Ihalainen jo purjehtii Höytiäisessä», vahvisti Huttunen itsekin varmana siitä, että asia oli niin, sillä Liperissä uskoo yleensä jokainen omat puheensa. Kinnunen vielä tiedusti: »Mitenkähän sen hautaamisen kanssa käy tuommoisessa tapauksessa?
Aikansa se kun juoksee, niin tottapahan väsyy ja menee jonkun taloon.» Se oli kuin lopullinen neuvo pysyä erillään Kaisasta. Niin tuntui Jussin mielestä. Hän jo käänsikin puheen kokonaan toiseen asiaan, kysyen: »Paljonkohan sitte Kinnunen maksoi siitä Tikkalan Holopaisen härästä?» »Toista sataa markkaahan se taisi maksaa.
Nelmahan on niin synkkä ... eikä tahtoisi puhella kenenkään kanssa. Nelman äiti oli kauhea ihminen, hurja irtolaisnainen Pertta Kinnunen, joka ei pysynyt työssä erämaan torpassa, vaan alkoi villin ja kevytmielisen verensä vetämänä seikkailla pikkukaupungissa. Syytteli sitten kaupungin herroja pilaajikseen.
Mutta siellä Joillahan sitä on taas ollut vähän toisenlaista rytäkkää, kun laivat ovat menneet meren pohjaan ja herrojakin on niiden kanssa hukkunut semmoinen jumalaton liuta, jotta ei ole näet enää jäänyt kunnollista järjestyksen pitäjääkään koko Joille. Taisit sattua paikallekin, kun olit Joilla?» alkoi jo Kinnunen. Ville oli ihmeissään.
»Ka, eihän siellä Joilla muuta parempaa höyryä olekaan kuin se tuhottoman suuri Jok-laiva, johon olisi mahtunut koko tämä Liperi!» »Vai se se meni pohjaan!» »Se meni, että hurahti!» oli jo Ville asiassa kiinni. »Jäiköhän maston päitäkään näkymään?» uteli Kinnunen.
Kertomus tietysti Liperissä kasvoi kuten kaikki muukin maailmassa, sillä jokainen liperiläinen pitää rehellisen miehen velvollisuutena kartuttaa kaikkea, minkä on sattunut toiselta saamaan. Kinnunen, jonka eukko oli Koposen vävyä hieronut, sattui nyt tulemaan Ville Huttusta vastaan ja tervehti: »No on sitä nyt tuota rapaa tiellä!» »On sitä!
Päivän Sana
Muut Etsivät