Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. syyskuuta 2025
Musikantit kiljuivat ja pauhasivat, erittäinkin bassoviulun omistaja ja hirmustunut rumpari; he tahtoivat korvausta siitä vahingosta, minkä heidän soittokoneensa oli saanut, ja olivat niin hävyttömät, että pyysivät 100 markkaa.
Mutta tänä vuonna nousee ilomme ylimmilleen, sillä tänä vuonna ei aurinko tulekaan enää taivaan kannelle; aurinko on sammunut, aurinko on kuollut!" "Aurinko on sammunut! Aurinko on kuollut!" kiljuivat kaikki eläimet, ja koko luonto värähti kauhistuksesta.
Miekkailijat, jotka olivat ryöstäneet Emporiumista viiniä ja juopuneet, kiertelivät suurissa joukoissa pitkin katuja, kiljuivat kuin petoeläimet, viskelivät kumoon ihmisiä, tallasivat heitä jalkainsa alle ja ryöstivät heidät paljaiksi. Barbarijoukot, joita oli tuotu kaupunkiin myytäviksi, karkasivat myymälöistä. Tulipalo ja kaupungin häviö merkitsi heille vapautta ja kostonhimon tyydyttämistä.
Tulipalon valossa näkyi uhkaavia nyrkkejä ja kaikenlaisilla aseilla varustettuja käsiä, kiiluvia silmiä, hiestyneitä kasvoja ja suita, jotka kiljuivat ja joiden pielissä oli vaahtoa. Pian ympäröi raivostunut aalto hänet ja hänen seurueensa. Ihmiset olivat todella heidän ympärillään kuin merenä, pää pään vieressä, ja meri aaltoili ja läikkyi kammottavan näköisenä.
Hän kuuluu esivaltaan, sillä kaupungin karjapaimenena saa hän kaupungilta leivän. Hän on virallinen henkilö.» Ukko Krumm aikoi juuri ruveta toitottamaan lehmiänsä kokoon, kun porvarit kerääntyivät hänen ympärilleen ja kiljuivat hänen korviinsa. Hänen piti heti vangita nuo vieraat miehet, sanoivat he, hän oli siihen »oikea mies.»
Nyt he ovat kuin raatelevaiset sudet, mutta juotuaan vielä lasin ovat he ilmeiset siat". Talonpojat joivat kukin vielä ryypyn ja tulivat heti kuin huumauksiin. He röhkivät ja kiljuivat ja lörpöttelivät, tietämättä itsekkään mitä sanoivat, eikä kukaan kuunnellut toisensa puhetta.
Akat kiljuivat ja koettivat pelastaa huonekalujaan, lapset taas hyppelivät ihaellen paloa Tulisateena lensivät kipinät ja mökit syttyivät palamaan. Nyt on kaikki hyvin! huusi Arhip, mitenkä se palaa, ah! Pokrovskojesta on kai juhlallista katsella. Samassa veti uusi ilmiö hänen huomionsa puoleensa: siellä juoksi kissa palavan vajan katolla tietämättä, mihin hyppäisi.
»Tämä on ikävä juttu», sanoi Witt. »Mitä me nyt teemme, Swart?» »Tässä on ollut silmänkääntäjätempuilla pelinsä», sanoi Swart. »Ylös jalkeille joka mies! Menkäämme kukin eri haaralle etsimään. Tämäpä vasta ihmeellistä!» Ja nyt he porhalsivat kuin hullut pitkin metsää, huusivat ja kiljuivat Lottaa ja Liisaa, mutta eivätpä Lotta ja Liisa niin sanaa vastanneet.
He kerrassaan kiljuivat ihastuksesta ja kappale oli toistettava vielä samana iltana. Toisesta äärimäisyydestä toiseen häilyvä, sellainen oli usein Falkmanin luonne.
Pojat ryntäsivät kilvan miestä kohti, Kaapo etumaisena, kerskaten ja kiljuen. Mies, ollen hämillään, ei ollut tietävinään, juttelihan vain: »Tuollaisia naskaleita tarvitsisi kuin ... sääristä ottaa, niin yhdellä apajalla lois tusinan seinänvaroksiin, niin että sieltä sais tikulla rapailla.» Pojat kiljuivat ja ärhentelivät yhä, pakkausivat jo hihoistakin nykimään. Suuremmat miehet nauroivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät