United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai niin päättyi Onnen herran kosintaretki? HILMA. Komesrootin rouva oli vihassa, että kihisi ja kähisi ja huusi Suomen, Ruotsin ja Saksan paholaiset Varjakan niskaan. Mutta sitten hän keksi keinon: Onnea ei lasketa palaamaan kotimaahan ainakaan viiteen tahi kuuteen vuoteen. KARIHAARA. Se onkin paholaisen neuvoma keino! Ja se on hänen helppo toteuttaa. Voi onnettomia, meitä kaikkia Onnen miehiä!
Ja hänen rakas puolisonsa seisoi vieressä hurjasti pyöritellen silmiään; hänen hiuksensa olivat piiskana niskassa ja vaahto kihisi hänen suupielissään. »Minä!» parkasi hän käreän kirpeällä äänellä ja tarttui räätäliä takinliepeestä. »Etkö sinä tahdo uskoa, että minä olen 'Hiljaisen rauhan' isäntä, senkin vanha kili?» Nyt meni ukko Swart väliin. »Ansaitseeko tuo nyt toraamista!
Samassa livahti hän kuin sisilisko ulos samasta ovesta, josta hänen isänsä juuri oli mennyt. Hän oli hyvin ampunut vasamansa. Johannes palasi horjuvin polvin paikalleen. Nyt hän vasta olikin sisällisessä sekasorrossa. Nyt vasta kiehui ja kihisi hänen aivoissaan. Ehkä Signe oli hyvinkin oikeassa?
"Jaa, se on auttamaton paikka, vaan kerran täytyy ihmisen kuolla. Vaan niin kuin sanoit, olisi se ollut hyvä koettaa niin kauvan, kuin äitissäsi oli henki. Se kuitenkaan älköön sinua huolettako, sillä etpä tiennyt konstia ja kuka tietää, olisiko tuo auttanutkaan." Herra yski ja rinta kihisi ja köhisi. "Vaan minun se on toista, joka vielä elän, minä aijon koettaa.
He kun näkivät että me noin suoraa, aukeata kenttää marssimme heihin päin, rupesivat lähettämään kranaatteja ja kuulia meitä vastaan niin että ilma kihisi, joista monet kyntivät edessämme jäiseen, lumiseen peltoon aika syviä vakoja ja lensivät kohisten päällitsemme, sivuitsemme ja mitkä minnekin päin.
Mutta sulhanen, iloinen suutari tuo, yhä vaan hieroi asiaansa väärän morsiamen, ukon muorin puoleen. Nyt he joivat kaikin neljin jo teetä tsaijupöydän ääressä. Ja teekeittiö kihisi ja höyrysi pöydällä kirkkaana. Ja tavallista laajempi, ihan ääretön, oli Iivanan hymykin, kun hän nyt teevatia siinä kaikilla sormillansa kannatteli suuta kohti, puhalteli höyryä pois ja ryyppäsi autuaallisena.
Melkein kaiken päivän vietti Johannes sisässä Roselin luona; tämä ompeli miehen paitaa, ja iltasella tulivat uudistalokkaan vaimon vanhemmat ja muut sukulaiset. Asia piti päätettämän. Kyökissä kihisi paisti, ja kuusihalot räiskivät, ja Avojalan posket hehkuivat sekä uunin tulesta että sisällisestäkin.
En ollut saanut eväskaloja ja oli vähän noloa lähteä kotiin ilman vereksiä viemisiä, sitä enemmän kun pikku purossa saunan ja pihan välillä kihisi mitan täyttäviä mullosia kuinka paljon tahansa. Ne söivät siinä jotakin, mutta eivät ottaneet mitään ongellista.
»Mistä sinä sen tiedät?» kysyi. »Tiettäänpähän.» Miehet näkivät Valeen kasvojen ilmeestä, että se oli totta. Joku virkahti äänellä, joka kihisi vihasta: »Kyllä sitä aina tiettään.» »Vaivaishoitokunnan on, hyvät miehet, pakko tehdä se, taikka muuten loppuisivat varat ennen kevättä. Parempi on tulla toimeen vähällä kuin tyhjällä.»
Mankkisen puoti kihisi väestä, kuni muurahaispesä, ettei sieltä Kalle saanutkaan sinä iltana tarpeitaan ostetuksi, vaan siihen sijaan huomasi, että eräs Wuokonkylän poika varasti puodin seinältä setolkan. Siitä nousi koko melu, kun Kalle asian ilmoitti, mutta setolkka saatiin kuitenkin pois ja paha läiske, yhdessä ulinan kanssa, kuului kohta puotikamarista, johon kauppias oli varkaan vienyt.