Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Keskievarin kohdalla tuli heille vastaan Matti Väistö, joka oli lautamiehenä kunnallishallituksessa. Hukkanen esitti hänelle uuden opettajan. Muutamat olivat sen kuulleet ja nyt levisi siitä tieto kulovalkean nopeudella. Matti rupesi käymään heidän molempien kanssa.
Sinä olet taantunut kauas ja eksynyt syvälle, mutta varmaan sinussa oli niin paljon raakaa törkyä ja kuonaa, joka piti purkautua ulos. Kenties on sitä paljon vieläkin. Mutta ehkä voit vast'edes antautua keveämmin oikealle ja hyvälle." Tunsin, että minuun oli tarttunut jotakin keskievarin Paavosta. Aika kului kevätpuoleen. Paljon sain silläkin ajalla tutustua vanhoihin vikoihini.
Kirkkoherra, hyvätahtoinen ja jalomielinen mies, asetti paljon sisältävällä puheella uuden opettajan virkaansa koko koulun johtokunnan ja kunnallislautakunnan läsnä ollessa. Siitä päivästä asti, kun koulu oli alkanut, söi opettaja kotonaan; keskievarin hälinä häiritsi häntä, sillä hän tahtoi olla aivan yksinänsä päästettyään lapsijoukon pois luotaan.
Pentti Lyytinen on tuotteliaimpia Suomalaisia kansanrunoilioita, häneltä löytyy melkoinen joukko sekä runoja vanhalla runomitalla että uudemmanmuotoisia lauluja ja virsiä. Luonteeltaan oli hän hilpeä ja leikillinen. "Ken vaan Rautalammilla on käynyt, ei ole voinut olla huomaamatta Pentti Lyytistä, Toholahden keskievarin pientä, lystiä isäntää. Ukko on näöltään eriskummallinen.
Rohkealla päätöksellä ryhtyi hän nyt "antamaan heidän maistaa hengen puhtaita iloja," hän oli nyt kyllin kypsynyt voidaksensa tunkea läpi päällimmäisen kuoren. Siis istui hän nyt usein keskievarin tuvassa ja luki sanomalehtiä toisten kuulla; ja paljo hänellä oli oikaisemista, sillä Aleksanteri, joka ennen oli lukenut, kertoi mielellään talonpojille kaikellaisia hullutuksia.
"Ah, tuki suusi, äläkä lörpöttele, vanha noita", ärjäsi Torkkulainen suuttuneena, sulkien viinakaapin oven niin että tärähti ja pistäen avaimen liivinsä taskuun. "Min'en viitsi kuulla sinua kauvemmin!" Leena ei odottanut keskievarin nuhteiden loppua.
"Kuka niin mestarillisesti karhun ampui?" kysyi Torkkulainen, kun hän taas vohkuen pääsi jaloillensa. Lähellä olevan aidan ylitse hyppäsi samassa soreavartaloinen mies ja riensi keskievarin luo. "Se naula veti", sanoi tullut. "Nyt ei ainakaan tuo mesikämmen enään varasta hunajaanne, Torkkulais-ukko".
TIMO. Minä ja sinä yksi, keskievarin Antti ja Jussi toinen; kuinka monta meittiä ollaan? Se on ongelmani; kuulkaat päälle, pojat! Kuinka monta, herrani? LUKKARI. Kaksi, poikaseni, vaan ei suinkaan neljä; niin, lilli-poikaseni, kaksi, kaksi vaan. He, he! TIMO. Kas siinäpä seistiin. Niin vastasin minäkin Loimaan miehelle. Mutta äläst!
Minä menen edellä sisälle, mutta älä viivy kauvan, sillä tässä saattaa veri ja henki olla kysymyksessä". Keskievarin yhä mieltyneemmin katsellen sotamiesten puuhia, tuli katteini Malm hänen tykönsä. "Oletko sinä keskievari täällä?" kysyi katteini kursastelematta. "Olen", vastasi Torkkulainen ja tempasi joutuisasti lakin päästänsä. "Mitä suvaitsette, herra upseeri?"
Ukon suoramielisyys ilmaantui erittäin siinä, että hän illoin, jos ei joku ryöstö tahi muu toimitus häntä estänyt, pelasi keskievarin kanssa lautapeliä totilasista ja kertoi miten hän oli pusertanut totuuden "varkaitten ja konnien" suusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät