Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Eihän kreivi ollut mitään sanonut, mitä hän ei voisi toisin selittää, jos tahtoisi, jos isä sitä tahtoisi, jos hänen, hyvän, onnettoman vanhuksen rauhan vuoksi olisi tarpeellista, että hän uhraisi hänelle oman rauhansa, oman onnensa. Sillä välin virui herra von Weissenbach samoin unettomana kovalla yksinkertaisella vuoteellaan, joka oli kesät talvet hänen lepopaikkanansa.
Teidän on aivan toista ... mutta en minä vielä kenellekään ole voinut puhua niin avonaisesti kuin teille. Ja taas kertomaan. Eihän sentään pidä luulla, että elämä aina on niin surullista ja toivotonta hänellekään. Kesät ovat hauskemmat, hän saa hoitaa puutarhaansa, kalastaa ja kulkea väen mukana töissä.
Ja niin alkaa jälleen samallainen viikko. Samaa joka päivä, kesät, talvet, aret, pyhät. Näin eli Maslova seitsemän vuotta. Tämän ajan kuluessa hän oli ollut kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa.
»Kuka hänelle vertoja vetäisi?» Eevikin tuli viereen, ja he seisoivat hetken käsikädessä lastaan katsellen. »Siitä kukkasesta saat iloa kesät, talvet», huomautti Heikki miettivästi. »Niin», jatkoi Eevi iloisesti, »ja saanhan vielä lisäksi paljon herttaisia muistoja nyt, kun pääsen vanhempieni luona käymään.
Näin he kalastavat kaiket kesät. KYLM
Siks harvoin rantamalle järven sen vain tulla tohtii joku hiipien. Mut talvi-illoin kautta kaiken maan näin järven joutsenista lauletaan: Ol' ennen mökki järven rannalla. Siin' yksin asui ukko uuttera, pyys pyitä syksyt, talvet nuottaa loi ja kesät purressansa pulikoi.
Mutta minulla on semmoinen luonto, että innostun kaikkeen mitä ikinäni teen, ja niinpä kävi tässäkin. Tiskasin, pesin, kesät kaiket puuhasin puutarhassa, minuun kasvoi tietämättäni aivan kuin uusi luonne, uusia asioita aloin rakastaa, intohimoisesti rakastaa. Puutarhamme oli syvän joen rannalla korkean pensasaidan ympäröimänä joka suunnalta.
Talvisin olin töiden touhuissa, ja kesät kuluttelin huvitteluissa. Yhden kesän olin erään Philadelphian rautatehtailijan kanssa kylpemässä Atlantic Cityn matalilla, toisena kesänä kyntelin muutaman Connecticutin suutarimiljonäärin seurassa tämän mahtavalla huvilaivalla Atlantia. Merellä on minuun erityinen viehätysvoima, kaiketi perintö isästäni.
On maamme köyhä, olkoon niin, Jos kultaa tahtoo ken, Vaikk' outo meitä kiertääkin, On maamme meistä rakkahin, Se vaaroinensa, saarineen On meistä kultanen. Puromme meist' on rakkahat, Koskeimme pauhina, Ja synkkäin metsäin huoannat, Täht' yömme, kesät kirkkahat, Kaikk' on, mi riemas rintaa Näkynä, lauluna.
Ja Tapio tarttuvi kätehein: »Kun ollaan me veljet ja kuomat, niin miks emme yhtenä asua vois kuin yhden Luojan luomat. Talo riittää kai, tytär metsän nai, niin sulla on elo kuin sunnuntai. On kyllin kystä mun aitassain, on peuroja, kontioita, ja metsän tyttäret kirnuaa kesät meille keltaista voita. Me syödään vaan, me juodaan vaan ja juotua sitten me nukutaan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät