Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Huolimatta kuitenkaan näistä pyrinnöistään teki Matti minkälaista ruumiillista työtä hyvänsä, kun vaan tllaisuus siihen tarjoontui ja se kävikin kyllä laatuun. Kesäisenä aikana oli Matti ahkerasti työssä, eikä joutanut silloin tieteilemään muulloin kuin pyhäsinä aikoina. Tällä tavalla aikansa käyttäen kokosi Matti melkoisia varoja ja hänen arvonsa kasvoi ihmisten silmissä päivä päivältä.
Kun nyt ottaa kaikki lukuun, niin mitä olin minä häneen werraten, waikka olinkin kunniallinen ja warakas nuorukainen, sillä olinhan waan kowaa työtä tekewä maanmyyrä", selitteli hän. "Kuinka tuo ero sitten tapahtui?" "Eräänä kesäisenä pyhä=iltana oli kylämme nuoriso koossa kestikiewarin lähellä olewalla kentällä, ja siellä olimme minä ja Hennakin.
Vaan sepä suuttui ja loihti lehmät susiksi, ja ne repivät sen emännän, joka oli leiponut kiven kakkuun. Ei ole näissä kakuissa kiviä. Olisi saattanut paha haltija pistää. Oletko nähnyt haltijaa milloinkaan? Olen toki monestikin. Kun kesäisenä yönä kauan katsoo alavalla maalla harvan metsän läpi eikä liikahda, niin siellä niitä liikkuvan näkee. Oletko nähnyt itseään Tapiota?
Suli siihen sen takatalven lumi eikä sitä sitten enää koskaan satanut meidän onneemme. Muistatko ?... kysyn, sillä nythän meitä on tästä lähtien näitä muistelemassa kaksi muistathan sen ikimuistoisen ensimäisen kävelyretkemme kesäisenä iltana ja yönä, aina uudelleen eletyn, joka kerta kun yhdessä kääntelimme onnemme kuvakirjan lehtiä.
Jos tyynenä kesäisenä yönä käyskelette maantien viertä ja kuuntelette käen kukuntaa tai lahorastaan laulua... jos korvaanne sattuu sähisevä ääni... jos sieltä karkaa esiin, sieramet suurina, suu auki, silmät kuin vihasta veripunaisina joku outo olento... vapiskaa häntä, varokaa itseänne, hypätkää ravin taa, se on hän... hän voi purra teitä ohi mennessänne... hänen raivonsa voi tarttua teihinkin!
Vanhalla herralla oli paljo vieraita, joiden pyynnöstä hän istuessaan lämpiävän uunin edessä kertoi: Muutamana kesäisenä aamuna, vähän ennen kuin aurinko nousi se miekkoinen nouseekin erinomaisen kauniina
Kolkko talvi oli taas kulunut, jonka ohi mentyä ei tuntunut enää paljoa sen kummemmalta, kuin jos olisi kesäisenä kylmäaamuna soutanut jonkin usmamöhkäleen halki ja päässyt siitä sitten jollekin metsän varjoamalle rannalle, jota vasten aamuaurinko herttaisesti paistaa hellittää.
Mielialani oli tuollainen melkein lapsellinen tyytyväisyys, joka niin usein syntyy yksinäisissä, synkissä metsissä tai ajaessa talvisia teitä tai soudellessa tyyniä vesiä kesäisenä yönä. Hyräilee itsekseen, lausuu sanoja, joilla ei ole mitään merkitystä, ja lopuksi alkavat ajatukset haastella ääneen. Tarttuu puitten oksiin, riipii lehtiä mennessään ja heittää ne pois.
Siellä nyt kapuiltiin ja kiipeiltiin, tutkittiin ja ihmeteltiin kauniina kesäisenä sunnuntaiaamun hetkenä. Tuostakohan lie koko se juhlallisuus tullutkin mieliimme, se haaveksivaisuuteen vivahtava vakavuus ja hartaus, joka meidät pani äänettöminä ja ajattelevina harhailemaan siellä linnanraunion nurmettuneilla penkereillä.
Se oli autioksi jätetty; se oli määrätty hävitettäväksi, mutta sen hävityksen päivä ei ollut vielä tullut. Sen lattia oli lahonnut, sen seinät olivat mädänneet, sen akkunat olivat pirstaleina. Se oli raunio. Siinä ei ollut kukaan moniin aikoihin enää asunut. Ei kerjäläinenkään siinä suojaa hakenut. Tämä mökki suojaa nyt kesäisenä yönä ihmistä. Vaan se ihminen on itse raunio.
Päivän Sana
Muut Etsivät