Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Tämmöinenkin piippu on varustettu vesikuulalla, josta letkut lähtevät ja jonka lävitse tupakansavu imetään. Mutta lienee aika palata takaisin kertomuksessamme ja purjehtia siirtolaistemme keralla Länsi-Intiaan. Tällä pitkällä matkallamme poikkesimme S:t Helenan saareen ruokavarastoamme lisäämään.
Noin kolme virstaa Pilveisten talosta ylöspäin jokea eikä juuri sen varrella asui pari kertomuksemme päähenkilöä. Takalon torpasta oli puoli vuotta sitte kuollut mies, joka jälkeensä jätti lesken ja kolme lasta. Nuorin lapsista, joka kertomuksessamme on valtaava hyvin tärkeän sijan, oli, kertomuksemme alulla viisi viikkoinen, vanhin kahdeksanvuotias ja keskimäinen viiden vuoden vanha.
Ettemme enää väsyttäisi lukijan ehkä jo kovasti koeteltua kärsivällisyyttä enemmillä kuvauksilla tämän rikosjutun kaikista yksityisseikoista, siirrymme nyt kertomuksessamme vuoden eteenpäin. Mustalainen Bruno Stark mestattiin syksyllä v. 1818.
Olisihan ikävää, jos välskäri vaikenisi juuri nyt, kun Regina-neiti vielä istuu Korsholmassa Martta-rouvan kovan komennon alla ja Bertel vuotaa verta haavoistaan Lützenin tappotanterella. Ja mitä tulisi helläluontoisesta Meristä, mitä Isokyrön talonpoikaiskuninkaasta ja niin monesta muusta merkillisestä henkilöstä tässä kertomuksessamme?
Kertomuksessamme ilmestyy useita muita henkilöitä, kuin yllämainitut, vaan, ollen sivuhenkilöitä, emme katso tarpeelliseksi niitä ennakolta esitellä. Oli muuan noita Pohjolan valoöitä, joiden omituista suloa eteläiset maat eivät voi aavistaa. Linnut olivat hetkeksi vaienneet laulustaan, paitsi laulurastas, joka viitikossa ihastuksen sekaisella surulla lauloi Pohjolan kesän suloutta ja lyhyyttä.
"Keneltä olet noita tietoja kuullut?" kysyi Kirri jo hyvin kiihkeästi, sillä vaimonsa puheet alkoi herättää hänen huomiotansa! "Lillulta, joka kaikki asiat ja tapahtumat kylässä tietää", sanoi Katru luottavasti. Ennenkun kertomuksessamme menemme etemmäksi, täytyy meidän pikimältään silmätä, minkälainen tuo Lillu oli, jolta saatuihin tietoihin Katru ja Kirrikin panivat niin suuren luottamuksen.
Ymmärtääksemme tätä tavatonta tapausta on meidän kertomuksessamme peräydyttävä puoli tuntia. Se puoli Mainiemen linnan päätyä, joka, oli linnan pihalle päin, oli koristettu sillä raskastekoisella, mutta suurenmoisella ylimyksellisellä loistolla, joka vielä tänäkin päivänä tekee seitsemännellätoista vuosisadalla rakennetut herraskartanot niin vaikuttaviksi.
Koillisessa siinsi vuoria, ja lounaassa sekä lännessä näkyi osa Pielisjärven perukkaa. Kun aamu- tai ehtooaurinko kultaili näitä seutuvia, olivat ne peräti ihania, ja Nevalainen ei suinkaan vähäksi laskenut tätä puhdasta luonnon sulouden nautintoa. Luokaamme nyt silmäys tähän mieheen, jolle kertomuksessamme kuuluu johtava sija.
Mutta sen sijaan, että kertoisimme ne tiedot, joita Laurin onnistui miehiltä hankkia kadonneiden kohtalosta, palaamme me kertomuksessamme siihen hetkeen, jolloin palvelija näki herransa luolaan katoavan, ja itse jäi vartijana seisomaan hiidenkiukaan juurelle.
Kuinka he pitivät nämä lupaukset vastavuoroisesta luottamuksesta ja avusta; kuinka he olivat yksimieliset tukalissa silmänräpäyksissä ja suuressa hädässä, kuinka he rehellisesti pyrkivät täyttämään velvollisuuksiaan toisiansa kohtaan; kuinka he isäntä palvelijalle ja palvelija isännälle tekivät toisilleen kaikkia palveluksia, mitä toinen ihminen voi tehdä toiselle, toveri toverilleen: kaikki tämä tulee selviämään kertomuksessamme tästä merkillisestä ja vaarallisesta matkasta Afrikan sisämaissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät