United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä päivänä, luultavasti seuraavana kesänä, minä istun hiekkalaatikossa aitan seinämällä päiväpaisteessa. Siitä näkyy pihan yli portti ja suora kuja maantielle saakka. Siitä voi hiekkahuoneita rakentaessa aina tuon tuostakin vilkaista, tuleeko joku ja kuka tulee. Sieltä tulee, varsinkin näin lauantaisin, akkaa, ukkoa, kerjäläistä kyökin puolelle ja asiamiestä isän luo.
Muuta ei tämän sanan johdosta tullut hänen mieleensä, kuin keltaiset kasvot ja yölakki taikka pari kainalo-sauvoja taikka puujalka taikka koira, karaffin-tarjotin suussa, taikka jotakin sellaista; ja hän tuijotti minuun mitä hupaisimmalla kummastuksella. "Kuinka saatat kysyä minulta niin hullunkurisia!" sanoi Dora vähän närkästyneenä. "Rakastaa kerjäläistä!" "Dora, oma kultani!" lausuin minä.
AHAB. Tavannut olen sata pettäjää. Vie veli viekkaudella veljen leivän, Voi kerjäläinen kerjäläistä ryöstää Ja ansaan saattaa varas kumppaninsa; En ole vielä vihamiestä kuullut, Mi vastustajan luona vieraili Ja sitten petti sen. Nyt näin sen vasta. Sanoppa, eikö ratsastamas aasi Hikoillut tuskasta, kun petoksesta Näin alhaisesta sanaa kuljetti?
Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset tuntisivat toisensa veljikseen. "Rakasta kerjäläistä, mitä se on? Antaako hänelle niistä muruista, jotka putoavat minun pöydältäni? Sitä minä kyllä ehkä teenkin. Mutta se ei ole rakastaa kerjäläistä. Rakastaa kerjäläistä se on tunnustaa hänet todelliseksi veljekseni. Ja sitä minä en tee.
Hän keikuttelee päätään, ottaa liivinsä taskusta kellon, katsoo siihen ja näyttää olevan hyvin olevinaan. Jopa huomaa tuo pikku narri Kössinkin. Silloin ottaa hän nyrkinkokoisen mukula-kiven ja lähenee kerjäläistä. Ihmiset väistyvät tämän pienen keikarin tieltä ja kivi lentää Kössin lakkiin.
Minä tiedän asian, eikä tarvitse että joku kuolluista nousee ylös minulle sitä ilmoittamaan, ja kuitenkaan minä en rakasta kerjäläistä niinkuin veljeäni. Minä, niinkuin ehkä moni muu tässä seurakunnassa, kuljen Jumalaa kohden niinkuin uppiniskainen, pakosta.
"Minä en taida istua nyt, sisällinen ääni kehoittaa minua puhumaan, sanomaan mitä hän ei enään jaksa sanoa. Katso, nyt ei eroita arvo eikä rikkaus ylhäistä alhaisesta, sillä katsokaa, ylhäinen rouva, ilolla nyt tervehtäisitte pojaksenne kerjäläistä, joka taitaisi pelastaa lapsenne. Ei, mitä, ettekö tahtoisi?
Sinunkin isälläsi, lausui hän muutamalle kolmannelle pojalle, on puoli syltä kättä, toinen puoli kavaluutta. Olette kunniallisten ihmisten lapsia, jotka ärsyttelette kurjaa kerjäläistä! Kyllä teistäkin aika herroja tulee... Tulkaa pois! ei meillä ole enään aikaa tässä seistä, jos mieli työtä saada, tuumaili Jaakko meille. Noudatimme toverimme kehotusta ja läksimme jatkamaan työnetsimistämme.
En tiedä kenen hommasta lieneekin, käsky vaan tuli, puhkesi Reeta puhumaan. Minä näet kuulun olevan yksi pahapää siinä, ettei sinua ole pidettynä täällä niin alastonna kuin kerjäläistä, vaan on ostettuna vaatetta päällesi. Mutta antaahan olla, kun minä pääsen oikeuden eteen, niin enemmän niitä ilettää kuin hyödyttää se asia, siitä minä olen niin varma kuin...
VIOLA. Ymmärrän, herraseni: te kerjäätte hyvin. NARRI. Ei ole, luullakseni, suuri asia kerjätä vain kerjäläistä: Cressida oli kerjäläinen. Neitini on kotona, herraseni. Ilmoitan hänelle, mistä tulette; kuka olette ja mitä tahdotte, se menee yli minun napakorkeuteni, sanoisin: näköpiirini, mutta se sana on liiaksi kulunut.