Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Sitä he eivät voi kieltää, että olen rikas, mutta siitä he eivät halua kuulla puhuttavankaan, että muutenkin olen jotenkin hyvä tyttö, joka on miehensä arvoinen. Eikö niin, Tellheim? v. Niin, niin, armollinen neiti, siitä tunnen kotiseutunne naiset. Syytäpä heillä onkin kadehtia teiltä virkaheittoa, solvaistua upseeria, raajarikkoa kerjäläistä. Ja tuotako kaikkea te muka olette?
Tytöllämme on kylliksi kahdelle ja sitäpaitsi onni ei ole rikkaudessa". "Sinä olet vaimo, ja sentähden myös tuhma", sanoi mylläri, lyöden piippuansa pöytään: "Poika on kerjäläinen; maalari-unelminensa on hän huonompi jokaista kerjäläistä. Katso lasten perään. He eivät saa niin usein nähdä toisiansa. Jos se ei tapahdu, laitan minä tytön luostariin jumalisien ja ankarain nunnain hoidettavaksi."
Sen kuultuaan Ylitalon isäntä hyppäsi ylös ja ulos työntyessään sanoi: "Odotelkoon kerran herra kerjäläistä". Silloin lähtivät kaikki muutkin ulos ja menivät koteihinsa. Talon miehetkin lähtivät töihinsä. Tapani yksin jäi vaan venyskelemään pirtin penkille.
"Niinhän hän on, mutta hän on jalo ihminen, isä; niin kuin tiedätte on hän pelastanut henkeni", myönsi ja muistutti Heikki. "Repolan talon asukkaaksi ei ole wielä koskaan tuotu kerjäläistä, ja siitä suwun kunnia, eikä sitä tuoda wielä nytkään, sen takaan. Palkitse kerjäläisen waiwat niin runsaasti kuin tahdot, mutta meille häntä et koskaan tuo", sanoi isä kolkosti.
Töyryn Heikki oli ainoa, joka piikitteli ja sanoi: "Sitäkö kerjäläistä, maankulkuria odotat?" "Sanoiko Töyryn Heikki minua kerjäläiseksi?" "
Ikäänkuin vieno kevätsade raivoisan ukkosen jälkeen laskeutuivat nämät ajatukset hiljaa ja sovittaen hänen sieluunsa. Ei siis enää vihata ... ei halveksia ja vainota ... rakastaa kaikkia samaten, tuota viheliäistä kerjäläistä, joka istui "Kauniilla portilla", yhtäläisesti kuin Mirjamia, hänen sisartaan ja nuoruudenystävätään?
On siinä kun semmoista saatoin sinusta luulla, joka joka ja kun minä äidille ja taisin muillekin niillekin tervanpolttajille että minä tuon uuden sinun sijallesi ja rikkaan enkä enää tuokaan kerjäläistä ... vaikka et ollutkaan vielä kuollut, vaan ainoastaan rajan takana ... ja sille rakennan talon kuin kaupungin porvari ... ja käskin viedä niitä terveisiä ... ilkkuvia sinulle.
He katsoivat kummastellen kerjäläistä; he tekivät pilkkaa hänestä. Ja kerjäläinen! Hän kärsi, hän luuli nyt vihdoin kuoleman saavuttavan hänen. Vaan silloin, kun oli hätä suurin, oli apu lähinnä. Kuulin puhuttavan ruotsin kieltä; minä heräsin surullisista unelmistani. Menin puhujan tykö. Kerjäläiselle, joka tunkeusi herran tykö, naurettiin, vaan kerjäläinen ei siitä huolinut.
Ja suudellessaan kerjäläistä hänen silmänsä tapasivat Nehljudofin katseen, ikäänkuin kysyen: tekeekö hän oikein, niinkuin pitääkin? »Juuri niin, juuri niin, rakkaani, kaikki on hyvää, ihastuttavaa, rakastan.» He tulivat alas portailta ja Nehljudof tuli hänen luoksensa. Ei hän tullut suutelemisen aikomuksessa, mutta ollaksensa lähempänä häntä.
Koska nyt kaikki oli hyvin mietitty ja tuumattu, tartuttiin työhön. Kuitenkaan ei tiennyt moni kylässä, mitenkä ilman aivan suurita kulutuksita taittaisiin ja tahdottaisiin hoitaa ja elättää niin monta kerjäläistä, joutilasta, apua tarvitsevaa sairasta, vian alaista ja sitä suurta lapsijoukkoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät