Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ovatpa nähneet haltijan sormenjälkiäkin vainajan vyötäisillä, jalassa tai kaulassa, taikka itsensä haltijan jonakuna sydänyön hetkenä uida viilettävän virtaa pitkin veden alla, niin että vain kohisevat aallot sen kulkua osottavat. Kenenkä nyt taasen on vuoro? Kenkään ei tiedä, mutta kaukana ei onnettomuus silloin ole. Pieni nuotiotuli lekotti laskupaikalla, koski alensi ääntään.
Vanhempia oikein tulee sääli, kunnon ihmisiä kun ovat; parastansa ovat he koettaneet häntä kasvattaessansa, jotta siinä suhteessa voivat rauhoitetuin tunnoin astua tuomiolle." Synnöven mieli kävi niin raskaaksi, ett'ei hän tiennyt mitä tehdä; äiti pitkitti: "Nyt selvään näkee, miten hyvä on, ett'ei kenkään ole häneen sitoutunut. Taivaallinen isä kaikki parhain sovittaa."
Eiköhän, Simmias, juuri tämmöinen mies, jos kenkään, ole tosin-olevaa saavuttava? "Ylenmäärin totta on, mitä puhut, Sokrates", sanoi Simmias.
Ramseen esiytymisestä siinä taistelussa lauletaan: Kuningas silloin kohos' urhomielin, Aseihin tarttui, rautapuku yllä, Niin näöltään kuin Baal on otellessaan... Leiskahti ylös kuningas ja syöksyi Katalain ketalaisten hyökyriviin; Hän yksin ol' eik' kenkään hänen kanssaan.
Kiistäen laivaa tuota akhaijeilt' iliolaiset taisteli mies päin miest', eik' eempänä vartonut kenkään nuolien vingahdust', ei viuhuntaa väkipeisten, vaan käsikähmään vastakkain yht' uskaliaasti kaikki he karkasi; kell' oli viiltävä piilu ja kirves, kell' oli keihäs kärkeväpää, kell' ankara miekka.
»Jotka istuvat pimeydessä ja kuoleman varjossa, kahlehdittuina kurjuuteen ja rautoihin, Sentähden että olivat Jumalan käskyjä vastaan kovakorvaiset olleet ja ylenkatsoneet ylimmäisen neuvon; hän on nöyryyttänyt sydämensä onnettomuudella, he lankesivat, eikä kenkään heitä auttanut.
Karhuntanssittajan poikaa ei kenkään kreivin pojaksi tuntisi ja sitä paitse on keinoja kylliksi häntä muuttaa, jottei hänen oma isänsä jonkun vuoden perästä häntä enää tuntisi. Hm, niin. Minkätähden tahdotte, herra kreivi, pienokaista pois tieltä korjata? Yksinkertaisen ja selvän syyn tähden, vastasi kreivi Albin.
»Ei kenkään voi palvella kahta herraa: sillä taikka hän tätä vihaa, ja toista rakastaa: taikka hän tähän suostuu, ja toisen ylenkatsoo. Ette voi palvella Jumalata ja mammonata.» Mitä merkitsevät meille nämä sanat? Jos me rakennamme tulevaisuuttamme, emmekö silloin voi palvella Jumalata? Emmekö voi rukoilla Jumalan apua omia tarkoituksiamme varten?
"Tahtookohan kukaan teistä heittää ensimmäisen kiven?" kysyi Hans Nilsen tyynesti läsnäolijoilta. Ei kenkään vastannut, ja se, joka istui lähinnä Sivert Jespersen'ia, polki häntä jalalle, saadakseen hänen lakkaamaan. Vaan nyt oli myöhäistä; Fennefos teki päätöksen, nousi yht'äkkiä ja puhui näin: "Rakkaat veljet ja ystävät! Tosiaankin käytin kovia sanoja viimein teille puhuessani.
Niitten ihmetten tähden, jotka sinä teet, joita ei kenkään toivonut; koska sinä menit alas ja vuoret edessäs sulasit. Ei maailman alusta kuultu, eikä korviin tullut ole, eikä yksikään silmä nähnyt ole, paitsi sinua, Jumala, mitä niille tapahtuu, jotka sinua odottavat."
Päivän Sana
Muut Etsivät