Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Vaippansa poimuista veti henki esiin kaksi lasta, kurjaa, hylättyä, kauhistavaa, inhottavaa, surkeata. He laskivat polvillensa hengen jalkojen juureen ja pitivät kiinni hänen vaatteistaan. "Oi, ihminen! katso tänne. Katso, katso alas tänne!" huudahti henki. Toinen oli poika, toinen tyttö. Keltaisia, laihoja, ryysyisiä, tuimistuneita, susimaisia lapsia; mutta myöskin matelevia nöyryydessänsä.
Tosin hänen kätensä eivät olleet niin pienet kuin Svean... Mutta Falkista tuntui elämä runottomalta; alakuloinen syksy oli saapunut, lehdet olivat tosin punaisia ja loistavan keltaisia, mutta satoi, satoi, ja Laurista oli ikävää, niinkuin harmaina päivinä täällä pohjolassa ainakin. Eikä hänellä ollut rahaa eikä seuraa. Hän lähentyi hiljaa tytön tuttavaksi ja ilostui hiukan.
Ehkä se on sellaista kultatinkturia, kuin tuo hyväntahtoinen Tyning määräsi minun hermoilleni, sanoi vapaaherratar, todellista kultatinkturia, selvästi keltaisia rohtoja, vaikka ne maistuvat kirjoitusmusteelta. Ah, minä olen kärsinyt paljon ja täytyy kärsiä, kun minun mieheni ei ymmärrä minua. Ah niin, tapahtuu usein, etteivät miehet ymmärrä meitä. Eivät, lapseni!
Rouva Fritsche hymyili taas, se on, näytti pitkiä, keltaisia hampaitaan ja lähti ulos, tällä kertaa tarjoamatta suklaatia. Tuskin oli hän poistunut, ennenkuin luutnantti käänsi silmänsä tuohon salaperäiseen oveen. Se pysyi suljettuna. Kaksi kertaa koputti hän siihen, ilmoittaakseen tuloaan; ovi ei au'ennut.
Hänen elämänsä aamukoi nousi kirkkaana, paistoi kuin paras heinäpäivä. Hän jo tuomariksi vihittiin ja riemun juhlassa häiläsi silloin koko ylpeä Helsinki. Kaikki ylistivät tuomio-istuimen sankaria, jonka vasen nimetön sormi kiilsi sormustettuna morsiamen, valkean kuin lammen lummekukan, nimellä. Silloin virtaili viinoja punaisia, sinisiä, valkeita, mustia ja keltaisia.
Kurpitsaköynnös kierteli kalliota pitkin, mutta senkin lehdet olivat kuivettuneet, ja sen hedelmät olivat kyllä suuria ja kauniin keltaisia, mutta jo mädänneitä ja kelvottomia käytettäviksi. Genoveeva meni lapsineen luolaan. Siellä hän vihdoinkin oli suojassa tuulelta ja sateelta. Hän värisi kumminkin vielä vilusta.
Kenties oli se hiukan kauniimpikin, en osaa sitä niin tarkkaan sanoa. Missä kukkia kasvaa, siellä lentelee perhosia; missäpä ne muuten lentelisivät? Se on vanha historia ja siitä on niin paljo lauluja, että kyllä niitä riittää. Apollo oli suurimman perhosen nimi. Sillä oli valkoiset siivet ja niissä keltaisia kunniarahoja.
Katsastapas niiden kirjavia palvelijoita, portin vartijoita, joista moni on heleän punainen aina kantapäästä kiireesen saakka; ojennuslaitoslaisia, keltaisia kuin kanarialinnut ja usein kaduilla työskenteleväisiä niin saat pienen käsityksen tästä alituisesta "karnevalista"!
Tuossa loistaa punaisia, keltaisia, sinipunervia ja mustia siitepölytäpliä, kaikkien kevään kukkien lemmenvoimaa, jota on koottu läpikuultaviin soluihin.
Toisin oli ennen: silloin kasvoi keltaisia kukkia soilla keväisin, koivut puhkesivat lehtiin ja sinä et voi käsittää miten minä olin iloinen, nähdessäni pienet lehdet oksissa, joiden sisällä minä istuin. Siellä kasvoi punaisia neilikoita hiedassa, siellä lauloivat varpuset puissa... Oi, miten se oli hupaista!
Päivän Sana
Muut Etsivät