Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. syyskuuta 2025
Mikä on Jumalalle kelpaava suuruus? Kristuksen vanhurskaus, sillä sen kautta ihminen oppii taivuttamaan tahtonsa Jumalan tahdon alaiseksi ja antamaan Hänelle kunnian. Charles Gordonissa olivat nämä molemmat suuruudet yhtyneet. Hänellä oli ollut onni nauttia jumalisen äidin kasvatusta ja hän ei peljännyt mitään vaaraa sentähden, että hän pelkäsi Jumalaa.
Tämä oli käytettäväksi kelpaava sana. »Oletteko armotilassa?» kysyi tuomari.
Siellä täällä on vesijohtotorvia rikottu ja puoleksi jäätyneinä puroina lorisee vesi pitkin lattioita. Suuri joukko akkunoita on rikottu. Kopistani on tietysti kaikki tyyni mukaan kelpaava rosvottu: alusvaatteet, sukat, pyyheliinat, tyynynpäälliset, viltti. Lusikan, suola-astian ja jumalankuvan pistän taskuuni muistoksi.
"Asunto minulla oli, niinkuin jo sanoin, ruokaa kerjäsin itselleni ja näin nälkää vähän väliltä, ja minun hyvää sarkatakkiani kesti kuluttaa kelpo ajan. Mutta sota kävi yhä uhkaavammaksi. Sotaan kelpaava miehistö oli osaksi kuollut ruttoon, osaksi viety maasta pois. Rahoja ei ollut; kaikki mitä oli maan rahastoissa yleisiä kalleuksia, ja mitä pyynnöillä oli saatu kokoon, vietiin Ruotsiin.
Enkä minä tahdo puhua suden enkä lampaan puoleen, vaan minä, joka olen pahasta penikasta hänen kanssaan ollut ja tiedän niinkuin oman itseni, niin tuttavan vuoksi sanon, että yhdellä sanalla sanoen: sillä ihmisellä ei tee kukaan mitään. Ja olisiko se siinä enää semmoisten vanhempain lapsi, kun olisi kelpaava kalu? Jo olisi sen näkönen ihminen aikoja korjattu.»
Sen verran hän kumminkin edistyi, että talon haltijat kiittelivät hänen oppineen ja ottivat toiseksikin vuodeksi. Mallikelpoisten pariin päästyään ei Laara nukkunut, vaan pani jokaisen sanan ja jokaisen liikkeen tarkasti muistiinsa. Lähin malliksi kelpaava oli Miina, jossa nuoruudesta huolimatta oli jo aikaihmisen vakavuus.
Mutta eihän hän voinut eikä tahtonut niitä hyväksyä, omaksua tai toimia niiden mukaan. Hänen täytyi sentähden vain kehitellä omiaan. Ja seuloa niitä, siksi kuin niistä löytyisi joku hänen syvimmän luonteensa mukainen, hänelle käytännölliseksi toimiohjeeksi kelpaava johtotähti. Mitä enemmän hän mietti, sitä kauemmas hän siirsi Irenen itsensä ulkopuolelle.
Kun milloin jostakin rapsahdus kuuluu tai näkyy jokin epäilyttävä varjo häämöttävän loitommalla, silloin aina silmä salamoi ja jäntereet nykähtävät. Mutta se ei ollut otus, ei viljaksi kelpaava, lammas se oli, joka pensaikossa hyppi, tai varis, joka lentoon lähtiessään latvoja rapisteli. Mitätön haaska!
Päivän Sana
Muut Etsivät