Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Olen sitäpaitsi ainakin itsestäni luullut huomaavani, että minä paljon mieluummin luen kalajuttuja kuin niitä kuuntelen. Luen melkein mitä hyvänsä siltä alalta, joka jutussa on jotakin oppimista, jos se perustuu kertojan omaan kokemukseen. Tämä antaa minulle rohkeutta uskoa samaa muistakin ja käydä enemmittä empimisittä kehumaan omista saaliistani.
»Kuinkas se onkaan, Kaaperi, olethan sinäkin ajanut hevosen kuoliaaksi?» kysyi hevosen nylkijä. »Oolen minä! Mitäs en minä olisi tehnyt. Kaksikin olen ajanut.» »Kaksiko?» »Kaksi», rehenteli Kaaperi, »ja hyviä salvioita olivatkin, toinen oli liinaharja ja toinen oli musta.» »On se ajanut», todisti joku. »Kyllä se on ollut tämä Kaaperi yhtä hurja kuin tämä Karhun Esakin», ruvettiin kehumaan.
Niin, kehu ensin *totuuden* mukaan, mutta jollei siitä ole apua, niin turvaudu valheellisiin ylistyksiin niin paljon valheellisiin, että ne täyttävät tarkoituksensa, ei niin valheellisiin, ettei kukaan niitä usko Luonto ei vaadi ketään ihmistä kehumaan työtään, toimiaan eikä hattuteollisuuttaan, niin, luonto kieltää kaikkia ihmisiä sitä tekemästä.
Ei viitsinyt tarkemmin katsella, kun se niin näytti hämillään olevan ... mahtaa kai jo hävetä tuhmaa tekoaan, mietti. Santra koetti ruveta puhetta teettelemään ja ilmaa kauniiksi kehumaan, mutta muori ei vastannut mitään, meni vain joutuin pois.
Sillä se kun huiskauttaisi kerran, niin vaikka tuo puu menisi poikki! tarttui se innostus toveriin, niin että tämä löi palikalla puuta. He puhuivat nyt sarvista, niskasta ja turvasta ja viimein siitä johtui Otto kehumaan: Kun se tapettaisi ja siitä turvasta tehtäisi sylttyä, niin meillä olisi syömistä! Olisihan?
Juso katsoi häneen, ei tajunnut asiaa, mutta rupesi umpimähkään kehumaan: Onpa meitäkin paljon ... minä ja Aku ja sitte vielä isä ja äiti ja Kotilaisen tyttö... Ja on meillä oma Mustikin! Onpa meilläkin! ilmotti siihen Vesa ja lisäsi: Ja Simosen koiralla on neljä pientä pentua. Poika rupesi nauramaan. Eväät olivat valmiit.
"Ei kerkiä kehumaan; yökoipari hän on ollut kauvan aikaa, vieläpä pahinta sorttia." "Valehtelet!" tiuskaisi Tapala suuttuneena.
Ja kun meidän mylläri Matti kerran pääsi kehumaan koskensa niskaa, jossa hän oli ikänsä soutanut onkiherrojaan, kuinka monta sataa lienee heitä soutanutkaan, niin se se sitten vasta oli kalain pesäpaikka. Siinä ne sen jänteessä, syvänteen reunassa, seisoivat ne kaikista suurimmat lohet, joka niitä tahtoi. Pienempiä saattoi pikkupoikain toverina sorkkia muualtakin, jonka teki niitä mieli.
Mutta nyt tarttui Iivana asiaan, epäsi leveästi: E-ei ... ei ... jei ... jei... Ropotti niin Ropotti, ja Pipotti taas on Pipotti... Vot. Ihan hän innostui Ropottiansa kehumaan, ilmoitti: Hän on ihan oikea tshuhna... Tarkoitan. Suomen tshuhna, eikä mikään Kolppanan...
Hän ryhtyi kehumaan Tahvanaista selittäen: »Se eilinen herra taas oli hyvin siivoluontoinen ja hyvä suustaan. Heti kun hän näki meidät, niin sanoi että te kun olette tunnetut yleensä siivoiksi miehiksi ja varmaan talon isänniksi, niin saatte tulla sinne meidän kyökkiin nukkumaan, ettei tarvitse häiritä ja raskauttaa sen Makkosen lesken vierasvaraisuutta... Ja lämmin kyökki sillä olikin.»
Päivän Sana
Muut Etsivät