Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
*Tuo* oli tavallisesti emäntä. »Kylänkeppiäkö se Tiina on tuonut?» Hän kävi ottamassa sen tytöltä. »Katsos, kellomestari, kylänkeppiä», rupesi Ella kehumaan ja näyttelemään. »Ei niitä vaan sellaisia joka puussa kasvaa, se on niin kuin Jumalan luoma.» Toinen ei katsonutkaan, rupesi kellonratasta harjatessa vain irvistelemään: »Kaikista ne moukat komeilevat.»
Toisin vuoroin taas laulettiin: "Minun kultani kaunis on, sen suu kuin auran kukka hei, rintava ja reitevä, ja tumman pruuni tukka " Yhtä väsymätön kuin ystävä oli kehumaan tyttöä, yhtä uuttera oli ruununvouti täyttämään laseja. Sitä kesti aina Lappeenrannan laituriin asti. Eikä terveydenhoito juontunut mieleenkään.
Tämäpä kutkutti turhamielisyyttänsä ja sitä soittivat ystävänsä kotipaikalla kummalliseksi ja suuriarvoseksi. Valtiopäivätoimensa olivat siis halpa-arvoiset, eivätkä juuri kunnialliset, mutta se ei estänyt häntä kotona toimistaan hävyttömästi kehumaan. Eräässä tärkeässä asiassa tuli onni tässä kohden hänelle avuksi.
Aina siihen ilmestyikin uteliaita pitäjäläisiä kyselemään hevosten määrää, kehumaan kiessien hyvyyttä ja tiedustelemaan, onko kirkkoherra tai kanttori pestannut jo itselleen palvelijoita ja montako niitä on. Malisen mieleen juolahti, että jospa kysyn itselleni noita herrain renkejä, kumpaista hyvänsä. Lukkarin renki herätti enemmän huomiota.
Ainakin näytti mies olevan tilaansa tyytyväinen. Kaikki hänen vaatimuksensa elämältä näyttivät olevan täytetyt. Usein otti hän heidän aamuisilla uimaretkillään puheeksi samat asiat kuin ensimmäisenäkin aamuna. Tahtoi kuulla hauskoja juttuja Pariisin elämästä, väitti niitä vastaan, joutui kehumaan vaimoaan ja kehoitti aina lopuksi ystäväänsä avioliittoa rakentamaan.
Kun Jukke tuli aina työpaikoille käskyjään ja neuvojaan antamaan, niin työmiehet olivat valmiit kehumaan, että tässä talossa nyt menee työt eri tavalla; ne menee ihan kuin laukalla siihen ehtoon kuin ennen ukko-vainaan aikana, kun omilla miehillä tehdä kitkutettiin vaan mikä kerittiin. Mutta nyt, nyt on eri hurakka.
»Kohtuuden suurta arvoa, sen olen huomannut, älkää pahaksi panko, kuninkaallinen herrani, on tappiolle jäänyt puoli aina erittäin taipuvainen kehumaan. Voittaja puolestaan pitää suuremmassa arvossa varovaisuutta, joka käskee ettei hän jättäisi tilaisuutta hyväkseen käyttämättä.»
Mahtoi käydä Pekan ilkeäksensä kun suosio siirtyi Jussin ja Juuson puolelle. Hän oli aina ollut valmis muita pilkkaamaan heidän huonommuudestaan ja kehumaan omaa hyvyyttään ja nyt sattui pilkka kerta häneen itseensäkin. Tule nyt, Kalle! kiirehti sisareni. Kun olin jo kotiportilla soi vielä korviini poikain huuto ja se kuului suloiselta kuin soitto etäältä.
Voi veikkonen! vastasi Liisa aivan kuin samalla kertaa muistaen kaikki retket, joilla oli ollut hevosta viemässä ja laskettanut mitä kavioista oli lähtenyt. En minä nyt tällä kertaa enää olisi ajanut kovasti, vaan Kuivalan Janne tapasi minut matkalla. Hän vei Heikkilän tammaa ja rupesi sitä kehumaan. Hyvä se onkin Heikkilän tamma! sanoi isä. Ei, veikkonen, se kestä Viitasen mustalle!
Mutta hänestä oli aina tuntunut kummalliselta, kun kehuttiin omaa isänmaanrakkautta, yhtä kummalliselta kuin jos joku olisi ruvennut kehumaan rakastavansa omaa äitiänsä ja veljiänsä enemmän kuin vieraita ihmisiä. Henrik oli päinvastoin kalliilla elämällä kokenut ja saanut tietää, että se todella oli puute hänessä, että hän ei rakastanut muita ihmisiä niinkuin äitiään ja veljiään.
Päivän Sana
Muut Etsivät