Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Tiedättekö te mikä porsas on? HURMERINTA. Olen nähnyt silloin tällöin. HILLERI. Se on kauppaneuvoksen härkä. HURMERINTA. Miten järkevää! HILLERI. Tunnetteko kauppaneuvoksen härkää? HURMERINTA. Minulla ei ole sitä kunniaa. HILLERI. Saanko minä esittää? HURMERINTA. Se on aivan liian suuri kunnia minulle. HILLERI. Minä olen tuuminut, että se voisi olla teille hyödyksi.
Ja silmänvoiteesta kiitän kirjoitusta »Kauppaneuvoksen härkä», jonka te tahdotte lukea herra Hurmerinnalle synniksi. POMMERI. Rautiainen toivoo valtiopäiville! RAUTIAINEN. Minä panen vastalauseeni tätä johtokunnan kokousta vastaan. Tämä on laiton, sillä tätä ei ole kutsuttu kokoon säännöissä määrätyllä tavalla. Ja minä nyt poistun.
Hyvää päivää. Saanko minä pari minuuttia. Minun piti nimittäin lähteä neuvottelemaan veljen kanssa. Silloin tähän tosin tarvitsisi lisätä toinen osa. Vai mitä veli arvelee? Ehkä minä luen tämän kokonaisuudessaan nyt? HURMERINTA. Suo minun kysyä, onko tuossa mainittu jotakin kauppaneuvoksen närästä? NAATUS. On. Tässä on useammassakin kohden. Minä luen tämän veljelle.
Henrik sytytti myöskin lamppunsa ja veti tumman vieterikartiininsa alas. Mutta raosta, joka jäi sen ja ikkunan väliin, saattoi hän nähdä kuinka kauan vastapäisessä ikkunassa oli valoa. Ja hän sammutti vasta jälkeenpäin. Näin alkoi Henrikin olo rikkaan kauppaneuvoksen kesälinnassa. Se opettajatoimi, jota varten hän oli tänne tullut, ei häntä kuitenkaan oikein miellyttänyt.
Koska tuo jalo nuorukainen sinut, rakas tyttäreni, minulle lahjoitti, pelastaen sinut oman henkensä uhalla, niin on kait minun velvollisuuteni nyt sinut hänelle takaisin lahjoittaa." Vielä oli siinä kauppaneuvoksen rouvaltakin kirje. "Rakas poikani!" alkoi se. "Avaran valtameren ylitse lähetämme siunauksemme sinulle, armas poikamme, rakkaan Marymme tulevalle miehelle.
Kyllä ne nyt aina saavat kotiopettajia, vaikka kymmenen joka sormelle. Mutta nyt oli tullut jotakin lisäksi tähän kysymykseen ei Henrik itsekään ymmärtänyt mitä se nimenomaan oli, joka vaikutti, että hänelle matka Viipuriin, kauppaneuvoksen suurelle maatilalle, josta Uuno oli kertonut, ei tuntunutkaan enää vastahakoiselta.
Ja jos ne pöllöt ovat tehneet hänen kanssaan kontrahdin ja hän vetoaa siihen, niin minä lyön kirjapainon oven lukkoon. HILLERI. Onko kirjapaino kauppaneuvoksen? KAUPPANEUVOS. Se on rouva Danellin rahojen panttina. HILLERI ottaa pöydältä setelin ja vie kauppaneuvoksen nenän eteen. KAUPPANEUVOS. Mitä? HILLERI. Eikö kauppaneuvos tunne hajua?
Minun täytyy, sillä ompelijatar lupasi tulla presiis kellon lyönnille. HILLERI tulee pormestarin kamarista. HURMERINTA. Eikö täällä ole yhtään poliisikonstaapelia? HILLERI. On, herra toimittaja, on täällä yksi poliisikonstaapelikin. Minä olen iät ja ajat odottanut, että tuo kauppaneuvoksen härkä siirtyisi muualle, mutta ei.
Henrik oli silloin suuressa salissa kauppaneuvoksen kanssa puhumassa poikien luvuista, kun Uuno avasi oven ja tuli terveenä, punertavana, nauravalla rähinällä sisälle. Ei tiennyt loistivatko hänen valkoset hampaansa vai siniset silmänsä enemmän. No terve, Heikki, sanoi Uuno ensin Henrikille, antaen hänelle kättä, ja tervehti sitten vasta kauppaneuvosta.
ROUVA OKSMAN. En, herran tähden, kuinkas minä sitä tietäisin? VALTER. Mutta ettekö saisi siitä jollain tavalla selkoa? ROUVA OKSMAN. Hyvä isä siunatkoon, pitäisikö minun ruveta urkkimaan kauppaneuvoksen salaisuuksia? VALTER. Enhän minä nyt sitäkään tarkoita, elkää säikähtäkö. ROUVA OKSMAN. Suokaa anteeksi, en jouda enään puhelemaan, täytyy mennä päivällistä laittamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät