Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Hän nousi heti tuoliltaan, sopersi jotain kunniasta ja ilosta ja kauniista ilmasta, kiirehti panemaan puodin oven kiinni ja valmistamaan Robertille istuinsijaa nahkasohvaan siirtämällä syrjään sitä peittävät paperit ja kääröt. Robert ei näyttänyt kovin rakastettavalta, kun hän kauppamiehen kehoituksesta hiukan kumarrettuaan istahti sohvalle.
Rahanrakkaus, joka siellä ennen oli elänyt isiltä perittyä elämää, oli nyt kiihtynyt kuohuvan elinvoimaisena himona aivan uudenaikaisissa muodoissa. No kuinka kauppamiehen kaupat alkavat kannattaa? Jaakko Jaakonpoika oli paneutunut ryömälleen kauppapöydälle. Huiviin sidottuna odotti vieressä jo Proberari. Hän poltti sikaria ja katsoi silmät sirrillään kauppamiestä.
Orpohuone, S:t Georgin esikaupungin iso sairashuone, erään kauppamiehen, monta vuotta sitte, perustama "Schröderstiftet" ja iso joukko laupeuden laitoksia, ovat arvoisia todistuksia siitä mielenlaadusta, jonka he vanhoista ajoista ovat perineet. Muinaiset kaupungin muurit ovat laitetut mukaviksi kävelypaikoiksi.
Syyllistä oli mahdoton keksiä, sillä kauppamies, joka toki onneksi ei ollut haavoittunut, kiiruhti kauhistuneena paikalta niin pian kuin vaan pääsi, mutta syystä kyllä hän piti varmana, että joku, tai joitakuita työmiehiä oli asettunut väijyksiin metsän rintaan "kopahuttaakseen" kauppamiehen, kun hän tulisi pajalta.
"Missäs he olivat silloin kuin takuunsa kirjoittivat?" "He olivat matkalla meidän pitäjäässä". "Soo!" sanoi kauppamies ja katsoi tarkasti lautamiestä silmiin. Lautamies huokasi keveän huokauksen ja sioitti itsensä vähän toiseen asemaan; nähtävästi oli joku sisällinen tunne ahdistanut häntä, joka tuosta kauppamiehen "soo" sanasta lieveni.
Mutta kun näemme hänet eikä hän enää ole Fritzimme, vaan veli Sebastian! kun hänen kotinsa on Augustinin-luostari! hänen äitinsä kirkko! hänen sisarensa kaikki hurskaat naiset eikö se olisi melkein pahempi kuin ettemme näkisi häntä ollenkaan? Me muutamme kaikki kuukauden perästä Wittenbergiin, paitsi Pollux, joka jää tänne serkku Konrad Cottan tykö kauppamiehen oppiin.
Koiran sai hän niskasta kiinni ja näki miten lammasparka viimeisen kerran oikasi takajalkojaan. Alussa kääntyi Martinkin viha onnetonta koiraa kohti, mutta tunnettuansa sen kauppamiehen hektoriksi lauhtui hän pian niin, ett'ei antanut Reetan sitä kuin muutaman kerran hotaista.
Kun Antti puolestaan ei antanut aihetta pitempiin alustaviin keskusteluihin, täytyi rouvan nyt jo ryhtyä pääasiaan. Hän kertoi ilmoituttaneensa samana iltapuolena pidettyyn rippikirjoitukseen sekä itsensä että kauppamiehen. Rouva kyllä omasta puolestaan ei tiennyt tehneensä mitään pahaa, joka olisi painanut hänen tuntoaan.
Kun hänen oli kylmän ja wärisemisen tähden mahdoton kärryissä pysyä, koetti hän käwelemällä lämmintänsä hankkia, mutta eipä siitäkään suurin apua ollut. Wiimein muisti Heikki tuon kauppamiehen antaman pullon; sehän oli annettu hänelle matka=ewääksi ja juuri kylmän waralta.
Kettunen: »Valmiina kolmetuhatta kuusisataa kiloa, vähän päälle, ja erittäin talvivoit.» Lindström: »Mitä aiotte vaatia?» Kettunen: »Ehkäpä sopii kauppamiehen tulla tänä iltana suomalaiseen teaatteriin? Sinne tulee pari muuta voin omistajaa, ja näytöksien välillä on meillä tilaisuus keskustella hinnasta.» Lindström: »Hyvä, minä tulen.» Kettunen: »Kiitoksia!»
Päivän Sana
Muut Etsivät