Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Ukko oli pelkästä ihastuksesta hänen kaulaansa kavahtaa. Topp! sanoi hän, vankasti ja lämpimästi hänen kättään puristaen. Tuosta minä pidän! Se oli neuvojen neuvo, lyhyt ja suora kuin Napoleonin päiväkäsky. Te lupaatte puhua järkeä päähän heille? Minä koetan ainakin. Se on hyvä, se on hiivatin hyvä!
Nuori taiteilija, joka ei sydämensä syvyydessä parempaa pyytänytkään kuin saada mitä pikemmin kuulla omaa ääntänsä, ei kuitenkaan ollut kovinkaan valmis pyyntöä täyttämään; hän puisteli päätään, piteli kaulaansa ja puhui vilustumisesta, vaivaantumisesta ja pahoin voinnista, mutta tehtyään nämä sopivat vastustelemiset, suostui hän sentään ja astui soittokoneen luo.
"Isä, tässä olemme taas", lausuin minä ja laskin käsivarteni hänen kaulaansa; siten hän ei voinut kavahtaa pystyyn, eikä hän sitä tehnytkään, hän vaan loi silmänsä ylös ja katseli hymyillen minua silmiin. Minä olin ylen onnellinen hän tunsi jo minun ääneni ja minulla oli valtaa hänen ylitsensä.
Esteri ummessa silmin syöksyi vastaan, painoi kukitetun rintansa vasten Laurin rintaa, kietoi kätensä hänen kaulaansa aivan kuin ei koskaan irtautuakseen. »Sinä kuristat minut! Sinä kuristat syleilylläsi!» Laurilla oli todellinen hätä. »Ja minä tukehdutan sinut suudelmillani!» huudahti Esteri. Laurin mentyä Esteri istui tuijottaen lattiaan ja kädet riippuen hervottomina sivuilla. »Neiti Esteri!
Ettehän toki petelle minua.» »Tuossahan hän on!» vastasi vanha palvelija. Jälleen näkeminen. Miihkali nousi hitaasti, astui Elinaa vastaan ja kysyi: »Elina, etkö sinä enää tunne minua?» Elina juoksi hänen luoksensa ja kiersi kätensä hänen kaulaansa. Miihkali suuteli häntä vaiti. Elina syleili miestänsä vielä kerran ja kääntyi sitte Maija Liisaa hyväilemään.
Samassa silmänräpäyksessä sattui vieraan tytönkin katse nauhassa rippuvaan kultarahaan ja molemmin käsin tarttui hän kaulaansa. "Se on minun muistotukaatini", selitti hän tyyneesti ja ojensi kätensä sitä kohti. "Vai niin! Sinun! kuuleppas tyttöseni, sitä en tahdo päähäni saada.
Silloin hän katseli Irenen kiiltäviä hiuksia, hänen somaa, pyöreätä päätänsä ja hänen valkoista, hiukan eteenpäin nojautunutta kaulaansa, ja hänet valtasi sanomatoin halu saada koskettaa huulillansa hänen päälakeansa, mutta hän hillitsi sen, sillä hän muisteli ystävänsä sanoja, että hän tahtoi toimia holhoojana näitten tyttöjen eduksi.
Siellä Herkko osteli ja tinkaili tavaroita ja kulki reeltä reelle kuin paraskin ostomies, vaikka eihän sillä ollut napinkaan ostoa. Pekka mieltyi erääseen punakirjaiseen kaulahuiviin ja osti sen ja sitoi kaulaansa ja jätti nenät löysälle, kuten hänen ikäisillään muillakin näkyi olevan. Kauppatorin laidassa oli korkeat rappuset, suurissa ikkunoissa paistoi punaiset uutimet.
Pormestari, joka juuri oli uneksinut viimeisestä tuomiosta, heräsi kuin uuteen elämään, kuultuansa, että puhe olikin vaan pelkästä tutkinto-oikeudesta. Jos uskoton palvelija olisi tuonut hänelle muita sanomia, niin olisi hän vääntänyt häneltä niskat nurin, nyt sitä vastoin oli pormestari vähällä karata hänen kaulaansa.
"Kaunis rouva," jatkoi hän kyynel silmin, "antakaa minut viedä hänen luoksensa, sillä hän tulee varmaan levottomaksi siitä, että minä olen niin kauan poissa." Hän koetti nousta ylös, mutta vaipui voimattomana takasin sänkyyn. Rouvas-ihminen kiersi ystävällisesti kätensä hänen kaulaansa, estääksensä häntä puhumasta. Lääkäri astui nyt sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät