Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Hän ei ollut itkenyt, häntä vaan oli alkanut kauhistuttaa ja hän halusi kätkeytyä jonnekin yksinäisyyteen ja sulkea silmänsä, niin että tulisi aivan pimeä, eikä hänen tarvitseisi ajatella mitään, ei mitään. Hän näytti vähä hajamieliseltä seuratessaan Theaa konttoriin isän ja äidin luo. "Thinka", sanoi kapteeni, hänen astuessaan sisään.
Valloista, kut hallitsevat maata, Surma yksin kruunuaan voi taata; Hänt' ei syöstä, hän ei säästää saata, Ei sen kalpaa ruoste syö. Jos sua kauhistuttaa Tuonelainen, Vietä *hetken* juhlaa, nuorukainen! Tiedä: kasvaa voi yks' hetki vainen Ikuisuuden elämää. Hetki omii taivahan ja maankin, Maan ja taivaan siinä maistaa saankin; Suurra ääretönnä, oltuaankin, Voi se jäädä muistillen.
Hänen eläkeikänsä lähestyminen on hänen lopullisesti toivottu satamansa, eikä vanhuus kauhistuta häntä, niinkuin se kauhistuttaa meitä. Silloin kun hän ei enää itse jaksa tehdä tehtäviään, pyytää hän apulaisen ja saa sen... Mutta pankaa te, pankaa te toinen puolestanne työskentelemään ja palkatkaa sijainen toteuttamaan aatteitanne!»
Se minua juuri kauhistuttaa, kun sinä luulet minusta niin liian paljon hyvää. JOHANNES. Kas nyt! Luuletkos, että olisin sinuun rakastunut, ellen olisi uskonut sinusta hyvää? ANNA LIISA. Sehän se on! JOHANNES. Taikka että olisin sinuun näin yhä enemmän kiintynyt, jos olisin tullut muuta kokemaan? ANNA LIISA. Minä koetan olla hyvä, Johannes. Minä koetan tehdä parastani.
Minä en salaakaan sitä, että olen hyvin kunnianhimoinen mieheni puolesta; jos hän seuraa minun neuvojani, kohoaa hän korkeaan asemaan, ja minua kauhistuttaa sellainen ajatuskin, että minä sulkisin häneltä tien tyttöjoukolla. Ei, minä toivon, että voimme antaa Reinelle runsaat myötäjäiset, kun itse tulemme rikkaiksi." Morange oli liikutettu, hän tarttui vaimonsa käteen ja suuteli sitä.
Siinä on aivan selvään sanottu: "viime postiin en sinulle, veliseni, joutanut kirjoittamaan mitään; silloin olin näet leikkelemässä Koskelan ukkoa, joka on kuollut viinaan." Huu! minua oikein kauhistuttaa. "Kuollut viinaan." Se ei ole totta, ukko olisi jo ammoin sitte kuollut, jos hän viinaan olisi kuollut. Ei, vaan viinattomuuteen hän ehkä on kuollut. "Kuollut viinaan", siinä on.
Pienin pään taikka sydämen huumetus, vähin hairahdus vaaralliselta polulta, näkymättömin jalan luiskahdus ja tanssia syöksee syvyyteen, jota hirvittää ajatellakin. Minua kauhistuttaa tuota mieleeni johdattaessani.
Hän ei nähtävästi ollenkaan välittänyt saada tietää siitä, kuka häntä katseli koppiin. Olipa se kuka tahansa ei hän nähtävästi keltään odottanut mitään hyvää. Nehljudofia alkoi kauhistuttaa; hän ei enää tahtonut tirkistää sisälle, vaan meni Menshofin koppiin, numero 21. Pritsin ääressä seisoi nuori pitkäkaulainen, jäntevä mies pienellä parralla, hyväntahtoiset pyöreät silmät päässä.
Hän on kreivitär Esterin ainoa poika, sillä poikapuolesta en tahdo puhua. Ajattelehan, Eerikki, jos hänen kaikkein rakkain lapsensa joutuisi meidän luonamme turmion teille. Minua kauhistuttaa sitä ajatellessani. Hänestäkö siis tulisi se rauhanrikkoja, joka kymmenen levollisen, onnellisen vuoden kuluttua ensi kerran tuottaa murheita ja huolia rauhaisaan Suruttomaamme?
"Totta puhuen, Harry, niin olen aivan kykenemätöin teeskentelemään liikaa hienoutta, enkä ole koskaan voinut elää aivan tietämättömänä, mitä ihmisiä asuu naapuri-taloissa. Otaksupa, että äkkiä sairastuisimme, tahi että joku onnettomuus tapahtuisi meille, niin ei meillä olisi ainoatakaan ihmistä, jonka kanssa saisimme puhella; oikeinpa kauhistuttaa kun ajattelen tuollaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät