Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Vihdoin, kun ei enään löytynyt mitään, jota sopi viedä pois, alkoi kauhistuksen ja häviön kohtaus, jota lauhensi ainoasti Katariina rouvan kernaus antaa esiin useita arvollisia esineitä kätköistä, joista eivät kasakat itsekään olisi niitä löytäneet. Ihmeellistä kyllä.
Suokoon Herra teidän ottamaan ajoissa sanastamme vaari, me muutoin teemme tämän yön kauhistuksen helvetiksi. Ottakaat, ottakaat sanastamme vaari! EERO. Ja varoitus härjistä tuossa. JUHANI. Oi Herra, suo tällä hetkellä heille silmänvoidetta ja sydämen voimaa hillitsemään itsiänsä kiusaamasta meitä kauemmin!
Luutnantti kääntyi korollaan ympäri ja päästi hämmästyksen ja kauhistuksen huudon ... hänen edessään, pienen, matalan oven kynnyksellä, jota ovea hän ei tähän saakka ollut huomannut, koska tuo iso kaappi oli sen peittänyt, seisoi tuntematon, outo olento, ei lapsi, vielä vähemmin impi.
Olavi nousi ylös hänen päässään läikähteli ja jalat tuskin kantoivat. »Täältähän se kullanmuru tulee!» Kynnykselle ilmautui hento, kirkassilmäinen tyttö ilmautui ja pysähtyi siihen hymyillen. Niinkuin Olavi olisi nähnyt aaveen, niinkuin veri olisi seisattunut suonissa ja jäävuori syöksähtänyt päälle. »Gaselli!» pääsi häneltä kauhistuksen huudahdus. »Olavi!» kuului ovelta miltei yhtaikaa.
Minä voitin vedon". Muutamat miehet kokivat taas häntä hiljentää, mutta hän teki väkivaltaa ja löi heitä vimmassa, räyhäten täyttä kurkkua. Nyt puuttui isäntäkin asiaan. Jo ennen, niinkun hyvin ymmärrettävä on, oli hänet lyönyt kauhistuksen halvaus tästä alhaisesta kilpailusta, jonka hän turhan voiton tähden salli tapahtua huoneessaan.
Sipo veti ohjaksia, saadakseen hevosen pysähtymään, sillä hän arveli vaaran olevan lähellä. Mutta armoton noita hoputti hevosta, ja se totteli, mennen täyttä vauhtia eteenpäin. Olipa kumma nähdä tätä menoa: noita monikarvaisessa puvussaan seisoi kuin hornan henki uhrinsa takana. Kauhistuksen huuto pääsi Sipon huulilta. Hän tunsi kaulansa puristuvan; kaulasuonet alkoivat pullistua, samoin silmät.
Siinä hän istui; kunnes äkillinen peljästys, säpsähdys ajoi hänet ylös, hän soitti kelloa, herätti palvelijansa ja lähetti sen noutamaan postia. Posti tuli ja nainen luki hän tuijotti horjahti parkasi ja taintui. Tuo nainen oli hän itse. Hän vapisi unessa: hän tunsi jälleen koko sen kauhistuksen, minkä tuo hirmuinen sanoma oli synnyttänyt. Sitten tyyntyi unelma.
AAPO. Tuomas kalvenee! Jumala auttakoon meitä! Tuomas kalvenee! JUHANI. Tekisitkö hirmutöitä? Veljeni, veljeni! AAPO. Hän kalvenee kun kuoleva mies, ja läsnä on kauhistuksen työ! Hillitse mieles, Tuomas, oi hillitse mieles! Minä rukoilen sinua. Ylös kaikki ja auttakaat Lauria, auttakaat! TUOMAS. Pois tieltä! JUHANI. Ei, Tuomas, ei! TUOMAS. Pois tieltä!
Kuoleman läheisyys ei paljon näitä ihmisiä liikuta; ja ruumista katselevat pikemmin kauhistuksen kuin säälin silmillä. Jylhää, metsäistä solaa pitkin syöksi pieni joki vuorenharjanteelta ja katosi alapuolella olevaan laaksoon.
Kadotus riemuitsi. Cecilia tahtoi nähdä työtänsä ja iloita katsellessansa tuota kauhistuksen asuntoa, jossa hänellä olisi tilaisuus sammuttaa hurjaa kostonjanoansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät