Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
*Rosmer*. Niin, eikö tämä ole kauheata, mutta minä en voi sitä auttaa, minä en koskaan enää pääse epäluulosta. Minä en koskaan voi varmasti tietää, oletko minun täydellisesti, puhtaassa rakkaudessa? *Rebekka*. Mutta eikö sielusi sisimmässä sitte ole mitään, joka todistaisi, että minussa on tapahtunut muutos! Ja että muutos on tapahtunut sinun, ainoastaan sinun kauttasi!
On kauheata ajatella sitä, mutta me emme voineet olla kohteliaat toinen toistamme kohtaan, ei edes sinä päivänä kuin yhdessä olimme haaksirikkoon joutuneet! Minä työnsin veneen vesille ja lähdin soutamaan laivaa kohti. Soudettuani vähän matkaa, katsoin taakseni tuulen puolelle, ja näin että oli liian myöhäistä. Laiva oli kadonnut näkyvistä!
Kaikki, mikä minua ympäröi, oli niin kauheata ja surullista, että se monta viikkoa jälestäpäin on unessa minua vaivaava ja turmeleva kaikki iloiset hetkeni.
"Mitä minä tahtoisin opettaa hänelle elämästä, millä tavalla tahtoisin tehdä hänet erilaiseksi muita ihmisiä?" hän kyseli itseltään seisoen siinä kumarruksissa pojan ylitse. "En tiedä, en. Sehän on juuri kauheata etten käsitä elämän tarkoitusta. Yhden toki tiedän ... tiedän, että elämän ylevyys, se, jonka jälkeen meidän tulisi pyrkiä, ei ole huveissa ja nautinnoissa!
En voi sanoilla selittää sitä kauheata epä-toivoa, joka valtasi minut, kun väliin jouduin tuollaiseen tautiin, jolloin ystäväni ja omatuntoni aina minua soimasivat ja jolloin luulin tulleeni hulluksi. Muistan nuorena poikana lukeneeni kertomuksen eräästä hää-seurasta, joka iloisesti purjehteli Norjan rannalla ja joka vähitellen, mutta auttamattomasti, tuli vedetyksi Mal-virran kurimukseen.
Kiireesti joutuivat käteni ottamaan kukkarotani esille, mutta kauheata, sitähän ei löytynytkään! Tuskin koskaan ennen elämässäni oli semmoinen hämmästys minua saavuttanut, kuin silloin! En ymmärtänyt vähään aikaan paikaltani liikahtaa.
Anna minun mennä! Anna minun päästä ulos! Onko se totta, mitä hän kirjoittaa? Kauheata! Ei, ei; mahdotontahan se on, että tämä voisi olla totta. Nora. Se on totta. Minä olen rakastanut sinua yli kaiken tässä maailmassa. Helmer. Oh, älä tule turhilla kierrättelyksillä. Helmer. Onnetonta sinua, mihinkä vehkeesen olet ruvennut! Nora. Anna minun mennä, sinun ei huoli kantaa sitä minun tähteni.
Mutta kerran havahtuessaan huomasi hän Julienin yksin olevan hänen luonaan ja yht'äkkiä muistui hänelle mieleen kaikki, aivan kuin olisi avautunut esirippu, joka verhosi hänen entisen elämänsä. Hän tunsi sydämessään kauheata tuskaa ja tahtoi jälleen lähteä pakoon. Hän heitti päältään peitteen, hyppäsi lattialle ja kaatui maahan, sillä hänen jalkansa eivät kannattaneet häntä.
Kah, se on kauheata. Niin, muori, nähkääs... Jos minä nyt vaan taitaisin jotakin. Oi, se ei puutu. Mutta, koska hänestä tulee niin rikas, mamselli pienoisestani, niin eipä kai muori
Ei mitään parannuksen aikaa, ei mitään armoa, ei mitään toivoa kauheata! Niin, Antin isähän itki. Mitä hän itki? Hän itki sitä, että hänen poikansa oli tapettu. Hän tunsi itsensä nyt niin yksinäiseksi ja turvattomaksi. Hänellä ei ollut nyt enään yhtään, joka hänelle olisi hankkinut ja kantanut viinaa ja varastellut hänelle elintarpeita kurjan henkensä ylläpitämiseksi sitä hän itki.
Päivän Sana
Muut Etsivät