Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
"Kas niin, ei mitään puheita enää," virkkoi englantilainen, kun he olivat päässeet toiselle rannalle ja ukko Lauri taputti poikaa ja lausui häneltä jäähyväiset, "pojalle käy hyvin. Tahtooko Yrjö ajaa?" "Tahtoo ... totta kai, tahtoo!" huudahti poika. "Katsohan, vaari, minä saan ajaa, ajaa linjaalirattailla!"
Minä itkeä nirrittelemään ja itkin muistooni ensikerran tämän mailman vaivoissa. Pekka, se kyytimies, puheli lirkitteli, etten itkisi. Sormellaan viittasi uuniin ja sanoi: »Katsohan.» Puut palaessaan paukkuivat ja räsähtelivät ja punaset tulikielet niin liukkaan näkösesti nuoleskelivat uunin mustaksi savustunutta otsaa. Minä sitä jäin katsomaan suu auki ja unhotin itkuni.
"Katsohan, katsohan", sanoi Mathieu tehden suuremmoisen liikkeen, "kaikki tämä on syntynyt meistä ja meidän täytyy rakastaa toisiamme ja olla yhä onnellisemmat, jotta kaikki tämä eläisi." "Ah", vastasi Marianne iloisesti, "nyt se elää ikuisesti, koska me olemme sopineet ja voittaneet voiton." Voiton! Lukuisan perheen luonnollisen ja välttämättömän voiton!
Hän laski leikkiä ja hyppäsi keveästi vuoteesen; sitten lepäsi hän siellä pää korkealla tyynyllä ja kädet peitteellä hellästi kutsuvassa asennossa. Mutta Mathieu pudisti päätään ja hän alkoi taas elää päiväänsä uudestaan, mutta nyt sanatulvassa. "Ei, katsohan, rakkaani, lopulta koskee sydämeeni, kun tulen meidän köyhyyteemme nähtyäni sellaista rikkautta ja ylellisyyttä muilla.
"No, mutta sitähän paremman puutteessa voi kirjottaa sanoja vaikka kilometriä pitkältä ilman yhdettäkään alkukirjaimetta. Katsohan esimerkiksi tässä testamentissa. Alkukirjaimia on ainoastaan lauseen alussa ja nimisanan alussa, joten koko tällä aukeamalla ei ole kovin monta kymmentä alkukirjainta."
Sikareja sinulle ... parhaitapa pitäisi ollakin eikä mitään kaupantekiäistavaraa ... kymmenen penniä kappale.... Siin' on.... Ei mutta ... katsohan niitä rakkareita! Minä pyysin täyden laatikon ja kehtaavat antaa vajaan ... yksi, kaksi, kolme ... kolme sikaria on poissa.
Mikäs täällä on? Kuvan oikean käden kainalossa riippui ristiin sidotuista takasääristään suuri komea susi-ilves. Katsohan tätä, sanoi Kari, osoittaen nuolta, joka oli selkään sattunut ja jonka Jorma heti tunsi Karin nuoleksi. Kenenkäs tämä toinen nuoli? se oli uponnut rintaan, ammuttuna alhaalta päin.
Pöhö, huudahti Anna säikähtäen niin että veitsi putosi kädestä. Pöhö se on. En ole sitä sinulle tahtonut sanoa, ajattelin että tuo menisi ohi, mutta nyt sanon, kun se päivä päivältä tuntuu kohoavan ylöspäin. Nyt tuolta järveltä tullessani tunsin, että se jo ahdistaa henkeäkin... Katsohan sinä näitä jalkojani.
Katsohan, elämä näytti minusta liian raskaalta ja minä Anna tunsi miten jääkylmä puistutus hivautti hänen ruumistaan, mutta hän pakotti itseään ja sanoi mitä vienoimmalla äänellä: Mitä ajattelitkaan, oma, rakas veljeni? Vetäydy pois, Anna sanoi hän tukehtuneella äänellä minä olin päättänyt ampua luodin otsaani!
Paksut savupylväät nousivat ilmaan, ja koko kaupunki näytti loppumattomalta tulimereltä. Kauhuissaan sulttaani säpsähti ja kiiruhti ovelle huutaakseen apua. Voi, kaunista kaupunkiani! Kohta se on maan tasalla! huusi hän. Mutta dervishi pidätti häntä. Katsohan uudestaan ulos! sanoi hän. Ja kun sulttaani katsoi jälleen ulos ikkunasta, niin oli kaunis kaupunki taas entisellään.
Päivän Sana
Muut Etsivät