Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Samanlainen suloinen mielettömyys, aivan samanlainen on houkutellut goottini mäntyjen ja tammien luota laakerien ja oliivien siimekseen. "He polttavat täällä siipensä, nuo hullut sankarit. Mutta he eivät voi pysyä poissa täältä. Kuka voi heitä siitä moittia? Katsele ympärillesi.
Se oli sama pikkukaupunkilais-ympäristö, josta on ollut edellä puhe Robert Kiljanderin yhteydessä. Mutta Minna Canth ei katsele enää sitä Kiljanderin lempeällä, sovinnollisella hymyllä, yhtä vähän kuin Pietari Päivärinta saattoi enää Aleksis Kiven aikaista maalais-ympäristöä siten tarkastella.
Maailma heidän mainettaan ei muista, käy ohi heidän Oikeus ja Sääli: he jääkööt. Katsele ja astu eespäin!» Ma katsoin, näin ma lipun liehu-helman rataansa rientävän niin pikaa, että olevan näytti lepo outo sille, ja jäljessä sen ihmislauma vieri niin laaja, ett'en luullut oisi koskaan manalan maille mennehen niin monta.
»On tämä! On sitä huonompaakin henkipuukko kirjoihinsa merkitty!» »Joko ne taas siinä virnistelevät sitä koirankuria», tokaisi Anna Liisa, joka kokoili kapustoita hyllyltä. Seinällä riippui Kettusen pojan tuoma Antin pitkä sarkanuttu. Kenonen huomasi sen ja käski: »Katsele sinä, Kanasen akka, onko tuossa nutussa täitä, ja jos on, niin tapa ne... Se on vielä hyvä nuttu.»
Siellä opin tuntemaan noiden itsenäisten saaliinhankkijattarien nimet ja tavat, joita emme milloinkaan katsele, koska pidämme niitä tavallisina kärpäsinä, vahingollisina ampiaisina tai typerinä kovakuoriaisina.
"No, sittenhän sen pitäisi saada lientä näistä männyn kasvaimista." Poika katseli suurilla silmillä Elsaa. "Niin, älä katsele mitään, tuolla on mulla korissa kärkkiä. Ne täytyy viedä yhdelle herralle kaupunkiin. Hänelläkin on rintatauti." Poika nousi ylös ja otti nippunsa astuen Elsan perässä siihen paikkaan, missä Elsan kori oli.
Kuinka vaikeata tulla lohdutetuksi omassa murheessaan! Eikö sinulla ole enää mitään minulle sanottavaa? ELINA: Ettepä tekään katsele minua enää samoilla silmillä, herra Olavi. OLAVI: Enkö? Sillä olethan sinä sama, Elina? ELINA: Minä olin vain hetken hurma teille. Huomenna te ette minua enää ajattele. OLAVI: Kyllä, Elina. Sinä olet antanut minulle oudon opetuksen.
Mun päivän' myrskyinen oli, ilta sen Kuin tyyntynyt järvi loistava on. On sota hirmuinen, verisilmiään Se raunioiden lomista nostaa. Mä rauhaa rakastan, sitä katsele! Sen muodolla maani hymyelee." Mutt' nuorukainen ääneti seisoi vaan, Ja kyynel kasti kasvojen tulta.
Annas aika aamun tulla, Emäntä ensin käsihin, Kanna ensin kahvikuppi, Sitten laittele lökärit, Siihen sovita sokerit, Siihen ruskiat rusinat, Siihen katsele kanelit, Siihen kaikki kaunistukset, Rohotapas roppiryypyt, Vielä pienet piiskapiipat.
Katsoppas vain", sanoi hän, vetäen minut huoneeseen, "katsele noita suuria ikkunoita etelänpuolella, joista aurinko loistaa koko päivän; katsoppas tuota mainiota nurkkaa tuolla, minne nojatuolin voi asettaa; kuvaile meitä täällä, kirjat ja paperit vapaasti ympärillämme ja Katri kulkien kuin päivänsäde suojia lämmittämässä. Tulen oikein runolliseksi, kuten näet.