Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Tyttö raotti silmänsä ja katseli niinkuin se, joka ei tunne missä on. »Hanna, Hanna! Täällähän minä olen en minä mihinkään mene en mihinkään.» Silloin tyttö ikäänkuin havahtui ja katsoi Uutelaa silmiin. Siinä katseessa oli kiitollisuutta, kärsimystä, lapsen rakkautta. »Jokohan nyt jaksaisit?» kysyi Uutela, nostaen hänet hiljaa seisomaan ja vieden melkein kantaen penkille istumaan.
"Ei, ei, ystävä parka", kuiskasi hän, niinkuin olisi hän kuullut kysymyksen, joka kuvastui Bengtin katseessa, "tällä hetkellä en tunne muuta kuin samaa tuskaa, joka täyttää sinun rintasi..."
Rehtori Grahn silitteli yhä huolestuneemman näköisenä pitkää harmahtavaa partaansa, rehtorin rouvan otsalle nousi punaisia täpliä ja katseessa, joka lakkaamatta oli kiinnitetty Bengtin kasvoihin, oli tuskallisesti rukoileva ilme. Pikku Alma, heidän ainoa tyttärensä, itki niin, että kyynel toisensa jälkeen, pyöreänä ja suurena, vieri pitkin hänen kukostavaa poskeaan.
Ville se oli, joka seisoi ovella, Ville itse ihka elävänä, vaikka kalpeampana entistään. Hyv'iltaa! hän sanoi, ei enempää. Hän jäi seisomaan kuin naulattu oven suuhun, ikäänkuin epäillen omia silmiään. Sitten otti hän päästään kiinni, arveliko kenties hourivansa vielä? Ja uudelleen hapuili katse Mariaa. Siinä katseessa oli kysymystä, epäilystä, tajuttomuutta ja vihdoin myöskin jotain pelottavaa.
Tällä kertaa ei lääkäri epäillyt mitä laatua tauti oli. "Vaarallinenko se on?" Juhon katseessa oli jotakin, joka vaati täyttä totuutta. "En kiellä " "Toivotonta?" "Ei suinkaan! Herra Bruhn", hän puhui hiljaa, "teidän täytyy säästää vaimoanne." Mutta Juho ei voinut muita ajatellakaan ei edes häntä, niin kokonaan olivat suru ja tuska hänen vallanneet.
Hän katsahti merkitsevästi Anteroon, ja Antero huomasi taas, niinkuin jo ennenkin, että tällä isännällä, samoinkuin useilla muillakin heränneillä, oli katseessa jotain aina tutkivaa ja aina läpinäkevää, mutta nyt myöskin jotain ymmärtävää ja anteeksiantavaa. Saisiko olla yötä talossa? ja ehkä viipyäkin jonkun päivän? Kun vielä kysyy...
»Niin olisi minunkin pitänyt kiittää teitä», sanoi kuningatar ja siinä katseessa, jolla hän nyt Mérautia tarkasti, oli todellakin niin liikutettu kiitollisuuden ilme, että Elysée tunsi veren pakenevan poskiltansa. Samalla hetkellä lausui kuningatar, jonka ajatukset näyttivät yhäti kiintyneiltä Mérautin äskeiseen kertomukseen: »Isänne ei kuitenkaan ollut aatelismies?»
Jumalan kuvan katseessa sanotaan olevan jotakin, joka vapistuksella täyttää luonnon alemmat olennot, ja näyttipä melkein siltä, kuin joku tämmöinen ihmeellinen voima tällä kertaa olisi hetkeksi poistanut uhkaavan puuskauksen. Pedon ja polvillaan olevan tytön silmät kohtasivat toisiansa, kun pantteri painoi päätänsä alas tutkiakseen kuollutta vihollistansa ja sitten haisteli kuollutta poikaansa.
»En, Maria, minä en tahtonut minä en uskaltanut sieluni autuuden tähden.» Toisen katseessa mahtoi olla vähän epäilystä; sillä kohta sen jälkeen Katriina jatkoi: »Niin, sinä katsot minua. Niin tekevät kaikki. Mutta Jumala on minun todistajani, minä olen vapaa.» »Mutta ettekö te ole kihloissa?» »Olemme.» »Miksi te ette mene naimisiin?» »On olemassa este; mutta minä en uskalla puhua siitä.»
... »Ja sinusta on senjälkeen soljahtanut tuommoinen suuri tyttö! Tuntuu niin omituiselta, kuin olisit sama etkä kuitenkaan sama.» »Entäs sinä?» Tytön sinisessä katseessa leikki suvilehdon leppeys: »Tuommoinen pitkä hongankaataja!» Puhe katkesi. Puut kallistautuivat odottaen, henkeään pidättäen. Nuorukaisen rinnassa läikähti lämmin laine.
Päivän Sana
Muut Etsivät