Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Jos tahtoisinkin unohtaa tämän osan, niin en sitä taitaisi", vakuutti Arvo ja loi Selmaan katseen, joka todellakin todisti hänen sanojensa totuutta; "ja jos saattaisinkin unohtaa kaiken ilon, jota olen nauttinut, niin en milloinkaan saattaisi unohtaa..." Arvo lopetti äkkiä. "Mitä?" kysyi Selma ja katsoi häneen. "Tätä valssia", kuiskasi Arvo.
Huomasivatko, kuinka tekemällä tehty se hymy oli, kuinka valheellinen? Ei, minä tiedän neuvon, sanoi Antti. Sinulle otetaan issikka. Loin kummastuneen katseen häneen. Niinkö vähän hän välitti nyt maksusta, hän, joka muuten oli niin tarkka? No, sillä tavalla! huudahti Agnes. Mutta minä panin vastaan. Enhän minä voi jättää lapsiakaan niin pitkäksi aikaa. Taitaa niin olla, sanoi Antti. Ikävä kyllä.
Ja seuduilt' olivat jo joukot poissa, miss' ensin kohtasivat toisiaan; kentällä, jok' ol' äsken salamoissa, mies illan tyvenessä viipyi vaan. Sidottuansa ratsun vierehensä, hän tappotanterella itseksensä kuolleiden kesken seisoo aatteissaan. Kun tuuli kaukaa voittohuudot tuopi, vakaisen katseen taivaasen hän luopi, tää lause kuuluu hänen huuliltaan: "Työ tehty on, ma pääsin voittajaksi.
Nuorukainen sitä vastoin, johon Kenelm tavan takaa loi katseen, näytti vallan lumotulta. Väliin hän nauroi ääneen itsekseen, väliin hän hiljaa itki; väliin hän ei nauranut eikä itkenyt vaan näytti vaipuneen syviin ajatuksiin. Heidän lähetessänsä kaupunkia, Kenelm pari kertaa töytäsi nuorukaista kylkeen ja sanoi.
Silloin uskalsi hän ojentautua ja lasimaisista silmistään suunnata aran, kysyvän katseen korkeihin herroihin, joiden edessä hän seisoi. »Mitä tämä on?» kysyi maaneuvos närkästyneenä. »Miksi tuollaisen sallitaan juoksennella vapaana?» »Koska ei uskalleta koskea hänen onnettomuuteensa», vastasi kirkkoherra.
Mitä hyvänsä minä tiedän, saatte tekin tietää. Jos koskaan voin tehdä jotakin auttaakseni petettyä tyttö parkaa, teen sen, Jumala suo, rehellisesti! Ja Littimer'in olisi parempi, jos verikoira ajaisi häntä takaa, kuin pikku Mowcher!" Minä uskoin ehdottomasti tätä viimeistä väitettä, kun näin sen katseen, joka yhtyi siihen.
Hän loi tuiki, synkän katseen äitiinsä, ja kun se siinä yhä selaili ja etsi, äänsi hän synkkänä. »Enkä rupii lukemaan.» Se oli hänen ensimäinen askeleensa kansanvalistustyössä.
Rossiter loi pitkän, sanomattoman tuskallisen katseen Minetteen. Omituinen pelko ja vavistus näkyi hänen vaaleilla kuihtuneilla kasvoillaan. Hiljaa kuiskasi hän vapisevin huulin: "Kyllä tunnen sinut, sinä olet kosto!" Rouva Rossiter nähtävästi ei ymmärtänyt näitä sanoja.
Eräänä aamuna menin sinne, ennenkun kaikki työmiehetkään oliwat kerinneet tulla. Poissa=olewat tuliwat kiireenkynttä ja niiden muassa Nikkikin. Hän käweli erillään muista alakuloisen näköisenä ja kulki aiwan minun ohitseni. Minä sanoin hänelle hywää huomenta, hän loi minuun synkän katseen ja wastasi tuskin kuultawasti ohimennessään. "Hei, Nikki!
Mutta hän näytti itsekin tahtovan haihduttaa ne, ja kaikki kävi jotenkin hyvin, kunnes kananpoikaset tuotiin pöytään. Eliseen hän pöydän yli tähtäsi katseen, joka rouvan sydämmeen tuntui vallan puukoniskulta. Ensimmäisen tuskan haihduttua Elise vähäsen närkästyi tuon nuhtelevan katseen liiasta ankaruudesta ja koetti karaista mieltänsä kestämään onnettomuutta, johon ei ensinkään ollut syypää.
Päivän Sana
Muut Etsivät