Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Taas nyökkäsi yksisilmäinen päätä, ja Muona-Maija, painettuaan rintansa lapsen suuta vasten, huokasi: Juu, juu. Helena sanoi: Sen Ekholm vaan saa nähdä, että minä en ainakaan mene ripille, en vaikka! Nyt kaikki kolme katsahtivat toisiinsa. Tämä puhe herätti heidän huomionsa niinkuin outo kiljahdus keskellä tuttua virttä. Ja tuli pitkä äänettömyys.
Paroni jäljitteli herraa, Jeanne näytteli rouvaa, mutta paronitar, jonka arvoa tämä hieman loukkasi, sanoi: Ei ole oikein, että näin teette pilkkaa säädyllisistä ihmisistä, jotka kuuluvat ylhäisiin sukuihin. Paroni ja Jeanne vaikenivat, mutta vähän väliä ryhtyivät he näyttelemään uudelleen, kun vain katsahtivat toisiinsa.
Mutta veljekset itse tekivät myös parastansa, keventääkseen vanhan ykssilmäisen vetäjän kuormaa. Viimein ehtivät he mäen harjulle, sallivat Valkon siinä hetken puhallella, ja katsahtivat maailman lakeuksiin alas. Heidän silmänsä näki kaukaisia kyliä, niittuja, peltoja, sinertäviä järviä ja lännen metsien reunalla kirkon korkean tornin.
"Otan ja lähden tästä kotia", virkkoi Roikka-Taavetti ja otti hattunsa. "Juokaa nyt kahvia ensin", sanoi emäntä. Miehet katsahtivat toisiinsa. Tuntui niin kummalliselta. Tuntui niin hyvältä. Pitkä matka oli jäänyt käymättä, monet vaivalla ansaitut pennit olivat jääneet kukkaroon, terve pää ja puhdas tunto oli säilytetty huomiseksi.
Siellä he vasta ikäänkuin havahtuivat ja katsahtivat toisiinsa hämmästyneinä. Joki oli tyhjä, ranta tyhjä takaisinpaluuta ei kumpainenkaan ollut ajatellut. »Mitä nyt?» kysyivät kummankin silmät. »Etkä sinä voi palata tämänpuoleistakaan rantaa sen minä kyllä ymmärrän», sanoi vihdoin nuorukainen.
Heidän puhellessaan siinä keskenään, lähti valo siitä nurkasta, jossa Mikaeli istui, ja valaisi huoneen ikäänkuin aamunkoite. Kaikki katsahtivat häneen ja näkivät Mikaelin istuvan kädet polvillaan, katsovan ylös ja hymyilevän.
Witt ja Swart katsahtivat toinen toisensa puoleen ja ajattelivat, että suuri onnettomuus oli tapahtumassa, ja hetkisen kuunneltuaan tätä elämää, astuivat he sisälle "Hiljaiseen rauhaan". Räätäli istui pöydän alla kiljuen: "Minä en liiku paikaltakaan, minä tahdon vielä kerran nähdä, enkö minä ole isäntä omassa talossani!" Hänen rakas eukkonsa seisoi hänen edessään.
Vasta sitten kuin oli tultu yli keskiväylän, vastasi hän tehtyyn kysymykseen. Täytyy näin mennä vastaan, että pysytään kohdalla. Muuten virta vie. Beeda ja Agnes katsahtivat taaksensa ja heille selvisi, että ukko oli oikeassa. Siellä oli tukkipuomu yli koko virran, ja he olivat pikemmin lähestyneet sitä kuin edenneet, niin väkevästi veti virta alas, soudusta huolimatta.
Ja kun hän siihen asti tullut oli, ja he äänettöminä odottivat, viittasi hän kädellänsä ikkunaan. Mutta ikkunasta näkyi sininen korpi. Niin he katsoivat toisiinsa ja vanhin heistä sanoi: Korpeen käskee. Ja taas katsahtivat toisiinsa ja vakaasti nyykäyttivät päätään.
Ja samalla tavalla huomasi, että liian äkkiä oli tultu hänen asioittensa keskelle, ja sanoi: kas, mimmoinen sievä pikku ryytimaa sinulla täällä on. Mamma on tietysti ollut kaivelemassa, kaikesta päättäen. Johannes ja mamma katsahtivat toisiinsa. Niin, mutta eihän täällä saa aikaan, mitä ennen kotona, sanoi mamma. He seisahtuivat. Muistatteko minun karviaismarjapensaitani?
Päivän Sana
Muut Etsivät