Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän ainoastaan ojensi heille käden kummallekin ja sanoi liikutuksesta tärähtävällä äänellä: »Kiitos nyt vain, pojat!» nyökäytti päätään ja kääntyi seinään päin. Pojat ymmärsivät sen hyvästijätöksi, katsahtivat vielä kerran ja läksivät sitten silmät kyynelissä kiireesti ulos. Kun Keskitalo näki poikain näin tulevan, niin hän katsoi vaimoaan silmiin ja he menivät yhdessä sisään.
Ja niin sitten sattui hänen eteensä se nuori vaimo, joka myöskin oli hypyssä sylinsä avannut. Ja kun he katsahtivat toisiinsa, juoksivatkin he toistensa syliin, eikä mikään mahti olisi enää heidän lankeemistaan estää voinut. Nyt hän ei enää voinut olla sisässänsä näkemättä olevansa heikko raukka, jonka vaan täytyy kaikessa hiljaisuudessa jatkaa taisteluaan vanhoja intohimoja vastaan.
Hyvän näköinen olet. Pelättin jo, millainen lienet, kun ei sinusta mitään selvää äidilleenkään antanut. Vaan olet hyvä meille, varmaan olet hyvä meille? Oletteko te sen piikoja? Kaikki kolme katsahtivat toisiinsa ja purskahtivat nauramaan. Sano Anja. Ollaan me nyt. Vaikka ei olekaan aina oltu. Olivat hetken aikaa ääneti: katselivat Marjaa ja Marja heitä.
Nuori neiti, joka enonsa piispan poissa ollessa oli tavallaan linnan emäntä, kiiruhti heti tervehtimään vierasta, joka oli hänen kaukainen sukulaisensa. Neitoset katsahtivat toisiinsa ikäänkuin tahtoen sanoa, että tapaus oli erittäin merkillinen. He olivat jo kauan kuiskailleet keskenään siitä, että vanha piispa oli valinnut kreivin heidän nuoren neitinsä tulevaksi puolisoksi.
"Täällä on niin kuuma", sanoi hän ja meni ikkunan luo, joka oli auki. Alvilda ja Konstanse katsahtivat toisiaan silmiin. Tohtori pureskeli kiivaasti viiksiänsä. "Onko tuo priki vai kuunari, herra perimies, tuo laiva, joka näkyy tuolta kaukaa?" kysyi rouva Velker, pistäen päänsä ulos ikkunasta. Juhana nousi ja meni rouvan luo: "Priki se on." "Minulla on teille kirje Julialta", kuiskasi rouva.
Nimismies oli poistunut ovelta, kävi pariin kertaan yli lattian kamarissaan, virkahti ohimennen kamarin ovella: »Tule siseen nyt», loppua ei voinut erottaa, sillä astellessaan huoneensa perälle kuului sieltä yhä jatkuvan marisemisen tapaista ääntä. Tommi ja Janne katsahtivat toisiinsa ja astuivat lakit kourassa huoneeseen, seisahtuen ihan oven pieleen.
He katsahtivat häneen hieman omituisesti udellen, mutta kuitenkin pidättyen kysymästä. Hän ravisti heidän käsiään ja kertoi uljaasti eräästä "sairaskäynnistä", joka oli hänelle sattunut viime yönä. Mutta nyt hän oli antanut lapselle lääkettä ja heille hän antoi kunniasanansa, että pikku Mariasta nyt tulisi terve. Häneltä kysyttiin, oliko hänen huoneensa kunnossa.
Nyt kun läsnäolevaiset katsahtivat Taaviin missä hän seisoi uljaana, kummastelivat he todella itsekseen, että semmoista miestä oli pidetty syyllisenä murhaan. Mutta hän oli saapa sen hyvityksen, mikä nyt enää oli mahdollinen.
Tyttö puhui tuttua savonmurretta. Kyllä minä en ou teältä päin, vastasi hän Henrikin kysymykseen. Et. Sin oot Savosta, sanoi Henrik. Niinpä kyllä, sanoi tyttö ja veti suunsa nauruun. Ja vähäksi ajaksi katosi heidän väliltään kokonaan palvelijan ja herran suhteet ja he katsahtivat toisiinsa niinkuin kaksi savolaista. Mutta palasivat heti takasin oleviin oloihin, kumpikin osaansa.
"Ne ovat poissa", sanoi Juhani. "Herranen aika!" sanoi ukko Swart, joka sillä välin oli kurkistanut joka haaralle, "olemmeko me todellakin kaikki noidutut! Tuollahan ne riippuvat puussa!" Kaikki katsahtivat ylös puuhun. Ja siellä ne todellakin riippuivat. "Yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän!" luki Swart. "Ne ovat kaikki tallella!"
Päivän Sana
Muut Etsivät