Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän nousi ylös, alkoi korjata ompelupuitaan ja, katsahdettuaan sattumalta kadulle, näki hän taas upsierin. Tämä näytti hänestä jotenkin kummalliselta. Päivällisen jälkeen astui hän ikkunan luo jonkunlaisen levottomuuden tunteella, vaan upsieria siellä ei enää ollut ja hän hänen unhotti... Kahden päivän kuluttua, astuessaan ulos kreivittären kanssa vaunuihin noustakseen, näki hän taas upsierin.
Herättyään seuraavana aamuna oli Nehljudofin ensimäinen tunne katumus sen johdosta mitä hänen ja langon välillä oli tapahtunut. »En voi lähteä», ajatteli hän, »ennenkuin olen käynyt heidän luonansa ja sovittanut». Mutta kelloon katsahdettuaan hän huomasi, ettei nyt enää ollut aikaa, vaan täytyi kiirehtiä, jos mieli ehtiä näkemään joukkokunnan lähtöä.
Onko äänesi langennut, vai? Odota nosta tuoli lähemmäksi lähemmäksi no! Lisaveta Ivanovna luki kaksi sivua. Kreivitär haukotti. Heitä pois kirja, sanoi hän! Lähetä se ruhtinas Paavalille ja käske kiittämään. No entäs vaunut? "Vaunut on valmiit", sanoi Lisaveta Ivanovna, katsahdettuaan kadulle. Miksi sinä et ole pu'ettu? sanoi kreivitär; aina sinua pitää odottaa. Se on, muoriseni, kärsimätöintä!
Katjusha avasi oven raolleen. Käskettiin syömään, sanoi hän. Hän oli samassa valkeassa puvussa, ainoastaan ilman rusettia päässä. Katsahdettuaan Nehljudofin silmiin, hänen katseensa kirkastui, aivan kuin hän olisi ilmoittanut tälle jotakin tavattoman iloista. Tulen paikalla, vastasi hän, ryhtyen kampaamaan hiuksiansa. Katjusha viivähti vähä.
Juu, juu, johan minä sanoin, että se on erinomaista. Kylläpä tämä lakeus on asuttua! Ne on veikkonen pelkkiä latoja. Latoja? Mutta katso tuonne! Uuno näytti kädellään vasemmalle. He olivat todella kohonneet ylängölle, sillä joka suunnalle näkyi maailmata vaikka kuinka pitkälle. Mutta vasemmalla laskeutui mäki kaikkein jyrkemmin. Oo! pani Henrik katsahdettuaan sinne ja nyt todellakin heräsi.
Heti Vanloon kulettua ohi, aikoivat Pekka ja Hanna lähteä kätköstään, kun nuorukainen, katsahdettuaan tielle, lausui: Ja tuolta on tulossa matkamies. Onpas täällä tänä iltana vilkasta tiellä. Hän tulee Signildsborgista päin, kuiskasi Hanna peloissaan. Mitä jos se onkin kuski! Mitä jos meidät on saatu ilmi! Puhu joutavia!
Hänet haihdutti ajatuksista pieni, sileäksi keritty poikanen, joka tuli luokse ja hienolla lapsen äänellä kysäsi: Ketäs te odotatte? Nehljudof kummastui kysymystä, mutta katsahdettuaan poikaa ja nähtyään tämän totiset, järkevät kasvot tarkkaavine, vilkkaine silmineen, totisesti vastasi hänelle odottavansa erästä tuttua naista. Onkos hän teidän sisarenne? kysyi poika.
Kapteeni oli kuin hulluna. Istu hiljaa, sanoi Hinkki, ja katsahdettuaan ympärilleen sanoi: minne helvettiin sinä olet soutanut! Näin sanoen hän melalla käänsi veneen poispäin kaupungista, ja kapteeni alkoi vedellä. Lähes neljänneksen tuntia soudettuaan he sivuuttivat suuren sotalaivan, joka mahtavine piippuinensa kellui meressä kuin puoleksi uponnut jättiläistynnyri.
Päivän Sana
Muut Etsivät