Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
kuin ett' on sisäpuolia se, ja sietää Aguglionen, Signa-konnan katku, jotk' on jo valmiit virkojanne myömään! Tuo josp' ei joukko, enin turmeltuva, ois emintimä keisarille ollut, vaan suopea kuin pojallensa äiti, mies Simifontin, nyt Firenzen, rahaa mi vaihtaa, kaupustaa, ois mennyt kotiin, miss' iso-isänsä ol' kerjäläinen;
Hän vasempaan nyt askeleemme johti; jätimme muurin, kohti keskipaikkaa tään piirin käyden, tietä laaksoon viepää, min katku inhoa jo kaukaa nosti. Yhdestoista laulu Nyt törmän jyrkän ulkoreunaa kiertäin, kiviä, piirin muotoon muovattuja, tulimme luokse vielä vaivatumpain. Tuon alhon kauhistava katku meidät pakotti siellä suojaa etsimähän, sen saimme takaa erään suuren haudan,
Ulos tultua kylmä talvinen viima koko joukon selvitti Pehkosen päätä. Ensimäinen tunne hänellä oli ilkeä, rintaa jumottava katumus, että oli ollenkaan mennyt tuonne herrojen käymäpaikkaan, kun kerran ei osannut olla siivosti. Ei ollut juonut muuta kuin pullon olutta, mutta tupakan katku, väen sorina ja ytimiä vihleksivä torvisoitto, ne olivat huumanneet hänet ja saattaneet niin kiihkoihinsa.
Ruokaa tuodessaan sanoi ystävällisesti: »Siitähän se Jukke marisee, kun sinä et syö perheen pöydältä.» »Mielelläni sen tekisin, mutta tuo niin inhottavan taudin rohtojen katku on niin katkeran vastenmielinen, etten voi siinä hajussa syödä, en, vaikka mitä sanottaisiin», sanoi Antti vakavasti ja kääntyi syömään.
Hän vasempaan nyt askeleemme johti; jätimme muurin, kohti keskipaikkaa tään piirin käyden, tietä laaksoon viepää, min katku inhoa jo kaukaa nosti. Yhdestoista laulu Nyt törmän jyrkän ulkoreunaa kiertäin, kiviä, piirin muotoon muovattuja, tulimme luokse vielä vaivatumpain. Tuon alhon kauhistava katku meidät pakotti siellä suojaa etsimähän, sen saimme takaa erään suuren haudan,
kuin ett' on sisäpuolia se, ja sietää Aguglionen, Signa-konnan katku, jotk' on jo valmiit virkojanne myömään! Tuo josp' ei joukko, enin turmeltuva, ois emintimä keisarille ollut, vaan suopea kuin pojallensa äiti, mies Simifontin, nyt Firenzen, rahaa mi vaihtaa, kaupustaa, ois mennyt kotiin, miss' iso-isänsä ol' kerjäläinen;
BAALAK. Jos sinuss' ei jo syntyessään kuollut Se neuvo, jonka aioit Moabille, Niin nyt se tuo, nyt viime hetki on! BILEAM. Tuoll' into uljas, mieli rohkea, Tääll' epätoivo, tuskallinen pelko. Jalohon uhriliekkihin ei Moab Voi syttyä. BAALAK. Siis katku herätä Ja sillä vihollinen myrkytä. Tää hävettää! Ei miestä joukossa, Jok' uskaltaisi esiin astua Ja näkyä kuin on ja olla mies.
Heti sisään astuessamme löyhähti meitä vastaan kauhea katku, joka oli saastuttanut ilman ja teki olon huoneessa mahdottomaksi. Asukkaat olivat sinne muka ilman puhdistamiseksi ripustaneet erään pajulajin oksia, jolla on hopeankarvaiset lehdet. Meistä oli kumminkin niiden haju niin paha, että tahtoi ruveta oksettamaan.
MEFISTOFELES. Tääll' lykkii, tunkee, kiskoo, tuiskii, Ja pauhaa, reutoo, viskoo, huiskii. Sumusta leiskuu liekki raisu, Ja päällä kiirii katku vaisu, Mi kipinöitsee säihkyen Tää elo-ilm' on noitien. Pidä kiinni ett'et eksy tulvihin! Miss' oot sä? FAUST. Tääll'. MEFISTOFELES. Oh! kauashan jo eksyitkin! Nyt täytyy käyttää herran-kieltä. Hei! junkkar' Voland saa! pois rahvas kulta tieltä!
Päivän Sana
Muut Etsivät