Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Antti Pietari sitä vastaan näki jo hengessään itsensä haudatuksi kirjojen keskelle, lukien niitä kaikkia, niin kuin mehiläinen, joka lentää kukasta kukkaan, sekä makeisiin että katkeriin, mutta kaikista imee vaan hunajaa.
Hän ei tahtonut menehtyä kotimaan katkeriin kamppailuihin, joiden synkkä, toivoton tausta oli suuria sortajia täynnä. Toivotonko? Hänen vahva suomalainen verensä nousi tätä sanaa ja ajatusta vastaan. Mutta olihan taistelu kaatanut ja niellyt niin monta ylvästä, väkevää ystävää! Kuinka monta uhria se edelleen vaatisi! Pitäisikö hänenkin, taiteilijan, suistua virran mukaan?
Ja kuitenkin tuntuu minusta ikäänkuin monet voimassaolevat tavat, kuten suruharsoon verhoutuminen, huoneitten synkistyttäminen, ihmisseurasta luopuminen ja antautuminen katkeriin ajatuksiin ja valituksiin enentäisivät vain kymmenkertaisesti kuoleman synkkyyttä ja kauhua.
Samat lehdet, jotka aikanaan ilomielin olivat tervehtineet tullisotaa Saksan kanssa, ylistivät rauhaa "pelastavana tekona" ja kiittivät Witten diplomaattista taitoa, kun taas Saksan agraarilehdistö yltyi katkeriin soimauksiin "uuden suunnan" talouspolitiikkaa vastaan.
Olin jälleen joutunut yhtä neuvottomaksi toimeentulostani, kuin ennenkin. Toivottomuus mursi mieleni katkeriin kyyneleihin. Kun ei näyttänyt enää olevan mitään keinoa rakentaakseni "lihaa käsivarrekseni", päätin kokonaan antautua Jumalan haltuun. Mutta varsin suuri oli taitamattomuuteni siinä asiassa.
Helppo on ymmärtää kuinka syvästi levottomaksi nämät sanat saattoivat minut ja samassa kiukuttivat minua niin, että ainoastaan lujasti itseäni hallitsemalla saatoin olla puhkeamatta katkeriin soimauksiin sitä miestä vastaan, joka oli antanut meidän joutua niin perinpohjaisen petoksen uhreiksi, vaikka yksi ainoa sana hänen suustaan olisi silmämme avannut.
Kirkossa istui papinperhe ensimäisessä penkissä aivan saarnatuolin juurella ja me isäni ja minä pari riviä alempana, ja monta salaista merkkiä, jotka vain me itse ymmärsimme, vaihdettiin siinä istuessamme. Kerran loukkasi kuitenkin Susanna minua syvästi aina katkeriin kyyneliin asti. Minulle näet selveni, että isänikin oli joutunut hänen pilantekonsa esineeksi.
Yhtenä sunnuntai-aamuna puhkesin katkeriin kyyneliin. Kävelin metsään ja itkin siellä yksin. Valittelin sirkkusille, puitten oksille puhelin. Oudot ihmiset eivät minusta välittäneet, kylminä vaan kohtelivat suruani. Taikka sitä enemmän väistyivät minua mitä surullisemmalta näytin. Jumalastakaan ei tuntunut olevan apua. Avasin mieleni luonnolle ja metsä huokasi kanssani.
Päivän Sana
Muut Etsivät