Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Miksi heidän kasvoistaan sellainen neuvottomuus loistaa? Miksi muutamat näyttävät ikään kuin vapisevan? Vapisevan!... Nuo pojat, jotka sataa kertaa ovat vannoneet, etteivät he pelkää ketään? Joku avaa oven. Silmänräpäys ja koko joukko on taas porstuassa. Karhun Esa yksin seisoo paikallaan liikkumatta. Yhtäkkiä hän, ikään kuin salaa, katsoo pitkin miesriviä ja näkee, että ne kaikin katsovat häneen.
Pari minuuttia lääkäri katseli äänettömänä sairasta lasta, sitten hän pudisti päätänsä, ojensi äidille kätensä kasvot toisaalle käännettyinä, pani hatun päähänsä ja lähti pois, Tuomio oli langennut. Vaimo-parka ei ollut sanaakaan sanonut lääkärin siellä ollessa, hän oli vaan hänen kasvoistaan hakenut sitä lohdutusta, jota hän ei löytänyt.
Hän katseli minua juuri niinkuin hänen välisti oli tapa katsella mutta minä näin hänen kasvoistaan, ettei hän tuntenut minua. "Minä pelkään, ettet muista minua", lausuin minä. "Hyvä Jumala!" huudahti hän yhtäkkiä. "Se on pikku Copperfield!" Minä tartuin hänen molempiin käsiinsä enkä hennonut päästää niitä pois.
Marit ja Eli eivät olleet paljon puhuneet keskenänsä. Hänen tullessansa oli Marit vaan sanonut: "Nyt Vigleif on lähtenyt", ja hänen mennessään oli Marit kysynyt, niinkuin viimein, oliko mitään, jota hän tahtoisi. Anders ei myöskään ollut puhunut mitään. Hän makasi äänetönnä, kädet ristissä ja ainoastaan hänen jääkylmistä kasvoistaan huomattiin että kuolema nyt oli tullut; se tuli niin huomaamatta.
Kaikki näyttivät ymmärtäneen hänen suonenvedontapaisesti liikkuvista kasvoistaan, mitä Simon sydämessä liikkui. Kukaan ei siis pyytänyt mitään selitystä hänen päätökseensä. "No siinä tapauksessa täytyy Aaron ja Marin naiminen lykätä vähän tuonnemmaksi", arveli pitkän äänettömyyden perästä isä. Tähän se asia jäi tällä kertaa.
Mitä useimmin Tommi kulki sivu, sitä selvemmin voi Anna hänen kasvoistaan huomata, ett'ei hän enää kauemmin aikonut näin vähään tyytyä. Ensimmältä oli hän ystävällisesti tervehtinyt, mutta nyt hän sen teki aina synkemmällä katsannolla, kunnes viimein Anna hänen silmistään jo huomasi jotakin uhkaavaa.
Tämä huuto lähti eräästä heikompaan sukupuoleen kuuluvasta henkilöstä, jonka muotoa emme kuitenkaan nyt voi kertoa, koska suuret ristin rastin käärityt huivit estivät hänen arvoisista kasvoistaan muuta näkymästä kuin nenänpään.
Henrik punastui, mutta peitti sen siihen, että rupesi molemmin käsin hieromaan tomua kasvoistaan ja sanomaan, että hirveätä on istua näin kauan junassa. Hetken aikaa vaitioltuaan Uuno rupesi jälleen tiedustamaan Gabrielista. Eikö hän jo suorittanut jotain pannututkintoa, vai mikä se oli? kysyi hän. Niin niin, mutta katsos niitä on kaksi tutkintoa, ja toisessa hän ei tainnut läpäistä.
Väsymyksestä huohottaen hän sitten istui penkille, missä kuumuutta hohtavista kasvoistaan pyyhki esiliinaansa hikeä ja hetken äänetönnä kädet helmassaan katseli lattialla tepastelevaa Mattia, jota Jertta varoi lattialla levällään oleviin roskiin kompastumasta, ja iloisesti naureskellen sanoi: Tässä se on nyt Mäkelän isäntä. Tämä ei korkealta katsele, mutta ei se korkealta kaadukaan. Hei!
Hänellä oli päässä iso karvalakki, jota hänen oli tapana käyttää vain kotonaan, yllään metsästystakki ja hän oli niin kalpea, että hänen punaiset viiksensä, jotka tavallisesti eivät eroittautuneet hänen punakoista kasvoistaan, nyt olivat kuin tulenliekki. Hänen katseensa harhaili, silmät pyörivät päässä aivan ilmeettöminä. Hän sopersi: Onhan vaimoni täällä, eikö niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät