Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Etköhän ole tullutkin heränneeksi mieheksi tällä reisulla ... kastetta vailla vain uuteen uskoon ... tuoss' on sitäkin! Kaikki räjähtivät ilkkuvaan nauruun, ja Risto, joka oli sen sanonut, räiskäytti melallaan minun päälleni vettä. Minä kirosin ja sieppasin airon. Mutta siitä heilahti venhe, ja minä hoiperruin laidan yli veteen. Kertoja oli vähän aikaa vaiti ja katseli minua tarkasti silmiin.
Mutta hänen sydämelliset, lämpöiset, rakkaat sanansa olivat kuin lankeava kaste ja hiljaa elpyivät eloon kalvenneet lehdet. Ne ovat terveet nyt. Jospa kuumat päivät vain pysyisivät loitolla ja kastetta lankeaisi runsain mitoin, silloin olisin onnellinen, niin onnellinen!» »Mutta minkätähden hän haluaa lukea kaikki minun ajatukseni, minun muistelmani, jotka minä tahdoin kätkeä itselleni?
"Jumala tiesi, kuka lienee salaisuudessa synnyttänyt lapsen, joka nyt rukoilee kristillistä kastetta!"
"Hyvä vuokko, jos sinulla on pisaraakaan kastetta lehtiesi välissä, niin anna minulle vähä pesuvettä; aivanhan minä olen myyrän näköinen." "Rakastatko minua?" kysyi vuokko kolmannen kerran. "No, hyvä ystävä, ei minulla nyt ole aikaa sellaisiin joutaviin asioihin", vastasi perho. "Niin, sitä juuri luulinkin, kaulusröyhyni on ihan rypyssä! Mitähän minusta nyt sanotaankaan ruusujen hovissa?"
En kointähteä vuota, kun yö minun ylläni tummuu, kastetta illan en, helle kun polttava käy, yötä ma vuotan vain, jost' ei koskaan aamua nouse, yötä, jost' ei ikinään syttyä voi elämää, yötä, joss' yksin tyhjyys laulaa äärestä ääreen, kärsimys koskaan ei, toivojen houkutus ei.
Meitä ei muserra matkustajan pyörä, tuskin saavuttaa meitä hänen rattaansa liikkeelle lennättämä tomuhiukkanenkaan ja koko tämä kaunis, edessämme aukeava maailma on meidän. Olemme rikkaat: meillä on aurinkoa, meillä on kastetta, mutta meillä on kuitenkin kaikkea vain puoleksi, kun seisomme tässä harjun toisella rinteellä.
Maria käy alla mielin, Kuni hento kukka, Jonka päähyt kumartuvi Otsan peittää tukka Kuni kukka heltehellä Nääntyväinen taipuu, Odottaen kastetta, kun Aurinkoinen vaipuu. Hauta kaunis kalliohon Hakattuna peitti Tomuverhon Latsaruksen,
Hänellä olisi varmaankin vähän kastetta kuivalle kielelleni", mumisi eukko ja heittäysi jälle vuoteellensa. Mutta kiiruusti hypähti hän siitä nyt ylös ja silmäsi sitä tarkkaan. Ei, hänen silmänsä eivät valehdelleet siinä, ihan hänen vieressään, missä hän vasta oli maannut, makasi pieni kaksi-vuotinen poika. "Noh, kaikki pyhät", huusi ämmä. "Sen sanon minä! Olisiko tuo minun lapseni, yöllä saamani!
Lempo teidät korjaa, te juutakset, jotka ette suo vanhalle suulle kastetta". Ja ämmä näin höristen alkoi tarkastella luolaa ja rantaa, mutta turhaan, pulloa ei löytynyt. "Olisiko Matti, se peikkojen pesä, saanut käsiinsä sen?" mietti ämmä, kun vihdoin viimein oli hakemasta lakannut. "Mutta mitä hän sillä tekisi? Hän ei juo merellä, hän tietää tehtävänsä, se hunsvotti... Hän ei ole ottanut sitä.
Sanokaa: uskomme! Uskomme! Uskomme, kun sanot! Uskotteko Pyhän Hengen päälle; yhden pyhän kristillisen seurakunnan, pyhäin ihmisten yhteyden ja iankaikkisen elämän? Uskomme! vastasivat nyt kaikki yhteen ääneen, kerran siitä sanasta selville päästyään ja ikäänkuin peläten, että sen toiset toisia ennen omistaa ehtisivät. Ja tahdotteko kastetta tämän uskontunnustuksen päälle? Tahdomme. Tahdommehan!
Päivän Sana
Muut Etsivät