Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Otti kullat kulmiltansa, Sinilangat silmiltänsä, Päästänsä hopialangat, Vaskilangat varreltansa. Neiti parka itkemähän, Vaivainen valittamahan, Meni itkien kotihin, Kallotellen kartanolle. Iso katsoi ikkunasta, Emo aitan rappusilta: "Mitä itket piikueni, Nuori neitonen nurajat?"
Silloin nousi pastori, kopisti tuhan piipustaan ja käski vanhaa Kristiinaa saattamaan nuorta vierasta lepokamariinsa. Samassa joku kolkutti ulkoapäin ovelle. Vanha Kristiina kuunteli ja sanoi: "Joku sairas varmaan, joka haluaa taivaallista lohdutusta. Menen vaan heti kuulustelemaan, kuinka ja missä." Ja kiireesti riensi hän kartanolle.
Nyt oli Thorbjörn'in hevonen ja kapineet tuotu kartanolle; ja koska hän, monista kehoituksista huolimatta, yritti lähteä, valjastettiin hevonen toisien kärryjen eteen. Varsinkin sulhanen koki häntä pidättää; "eipä vaan tässä minulla ole niin paljon iloa kuin luulisi päältä katsoen," sanoi hän; tuo Thorbjörn'iä liikutti: hän päätti kumminkin lähteä ennen iltaa.
Ankara koirainhaukunta, jonka saivat aikaan kopin seinään sidottu Vahti ja Valpas hauskoine perheineen, ilmoitti vaunujen lähenevän; pian ne ajoivatkin kartanolle ja kääntyivät portaiden eteen.
Läksi soitellen seposta, ilon lyöen Ilman mailta, kullervoiten kankahalla, patakoitellen palolla: suo sorahti, maa järähti, kangas vastahan kajahti Kullervoisen soitantoa, ilkeän ilonpitoa. Kuului se sepon pajahan. Seppo seisottui pajassa, sai kujalle kuulemahan, kartanolle katsomahan, mikä soitanta salolla, kullervointa kankahalla.
Siten tulikin hän ensimmäisenä huomanneeksi miten muuatta yksinkertaista, lammasnahkaisella rekiverholla peitettyä talonpoikaisrekeä ajettiin kartanolle. Tuulena törmäsi hän eteiseen ja portaita alas, vaistomaisesti aavistaen jotain riensi hän re'en luo juuri silloin kun kyytimies pysäytti hevosen. Näytti kuin hänen pelkonsa olisi arvannut, että joku onnettomuus oli tapahtunut.
Mutta Mikko ei kerjennyt lukea muuta kun kaksi sivua, kun kaksi lautamiestä, Taanun Tuomas ja Komulan Kusti, ajoi pitkällä, tyhjällä matkareellä kartanolle ja kiireesti pistäytyivät pirttiin. Mikko huomasi jo tulijain kasvoista, että niillä on jotakin asiallista asiaa. Mutta hän kysyi vain rauhallisena, mitä sitä vieraille kuuluu.
Se kaunis paikka oli vielä, tapaturmankin tapauhtununna, matkustavaisen mielessä, ja päätti, paremman ajan vietteen puutteessa, lähteä sitä katselemaan. Meni kun menikin; vaan hänen sen toistamiseen nähdessänsä, vietteli sen someus hänen niin ihmeellisesti, että kävi aina sen lähellä pientä niini-puilla molemmin puolin istutettua tietä ja pysäsi asun-huoneen kartanolle.
Sitten oli hän pudistanut papin, tohtorin ja muutamain lähellä seisovain kättä, oli mennyt vaunuillensa, käskenyt ajomiehen ajaa ja itse mennyt kankaan yli jalkasin kartanolle päin.
Elsan sydän sykähti ilosta. Neito ei voinut mitenkään pysyä kamarissa, vaan riensi pirttiin ja olisi juossut kartanolle, ellei siellä olisi kaksi renkiä askarrellut. Pian astui Juhana sisään ja sulki neitosen rintaansa vasten.
Päivän Sana
Muut Etsivät