Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Vihdoin Kerttu nöyrtyi ja erään kerran kun kapteeni istui pöytänsä ääressä ja vihreäkupuinen lamppu kodikkaasti valaisi kapteenin alaleukaa oikealla keltasella valolla, mutta poskia ja otsaa piti viheriässä pimennossa, Kerttu istahti tuolille kirjotuspöydän toiseen päähän ja kysyi mitä niissä kokouksissa oikein puhuttiin ja hommattiin.
Kaikkia muitakin, kapteenia lukuun ottamatta, näkyi vaivaavan salainen kauhistus ja toivottomuus. Heidän vakaiset kasvonsakin osoittivat heidän vartoovan jotakin hirmuista kohtausta. Minäkin menin suojukseeni, ja kapteenin esimerkkiä seuraten valmistin kaikki pikaista lähtöä varten.
Eipä muuta tarvittu. Lauriin, jonka veri oli ruvennut kuohumaan, kun kuuli kapteenin nimeä mainittavan, koski eukon muistutus menneistä ajoista kipeästi. Hänen kasvonsa, jotka olivat harmaat riihen tomusta, vaalenivat. Vaaleus tosin ei näkynyt, mutta tuli, joka leimusi hänen silmistään, näkyi, ja turhaan koetti Anna lepyttää häntä.
Hinkin laskujen mukaan kapteenin olisi tämän perästä pitänyt vaatia äidin ottamaan hänet koulusta ja viimein karata, johon Hinkki olisi tarjonnut hänelle tilaisuuden. Mutta nyt näkyi, ettei kapteeni ollutkaan vielä tämmöiseen tekoon kypsä. Ja kun ei kapteeni vapaaehtoisesti tahtonut, katsoi Hinkki velvollisuudekseen pelastaa hänet polisien kynsistä.
Kovasti huokailevat, sanoi hän jonkun aikaa kuunneltuansa. Sitten rupesi itse pitelemään venettä ja käski kapteenin vuorostaan kuunnella. Kapteeni kallisti nyt hänkin korvansa kiviseinää vasten.
Taistelijat löivät toisiansa vuorotellen, ja noudattivat tätä järjestystä niin johdonmukaisesti, että toinen aina odotti toisen vasta-lyöntiä, ennenkuin iski uudelleen. Korkeimmilleen nousi kuitenkin kapteenin kummastus, kun hän tunsi neljä taistelijaa tuoksi musta- ja väljäviittaiseksi mieheksi ja niiksi kolmeksi, jotka hiukkaa ennen olivat kulmassa menneet hänen ohitsensa.
Matkapäivän aamuna pistettiin Jörgenin uusien vaatteitten taskuun, jotka olivat kapteenin vanhoista valmistetut, salaisia kirjeitä, jotka uskottiin hänen perille vietäviksi.
Pihalta kuului kulkusten helinää, Iso-Ola tuli kotiin kyydittyään Pikku-Mustalla kapteenia ja Theaa. Hän kopisti lunta jaloistaan käytävässä ja pilkisti ovesta sisään. Ajaessaan Teigen'in ohitse, oli postinhoitaja tuonut hänelle kapteenin postin. "Milloin tulitte perille eilen illalla? Mahtoiko Theaa paleltaa?" "Ei toki!
Melkein liian suuret, tummansiniset silmät ja melkein liian pitkät kaarevat ripset tekivät hänet melkein lapsellisen näköiseksi. Taikka hän myöskin ikäänkuin varkain näpisti kapteenin punaisesta, karvaisesta korvasta tai kutitti häntä hiljaa kyljestä.
Lähestyessämme kapteenin asuntoa, näimme pienellä avonaisella paikalla parikymmentä vanhaa sotamiestä, kolmikolkkaiset hatut päässä ja palmikko niskassa. He olivat asetetut riviin. Heidän edessään seisoi kapteeni itse, reipas ukko, patalakki päässä ja kirjava aamunuttu päällä. Nähtyään meidät, tuli hän luoksemme, lausui minulle muutamia ystävällisiä sanoja ja rupesi jälleen komentamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät