Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. joulukuuta 2025
Avatkaa tiirikalla kapteenin hytin ovi! Onko kapteeni sairas? Viinahulluko? Ampunut itsensä kuoliaaksi revolverilla! Miksi tuijotatte noin? Miksi hymyilette noin katkerasti? Oliko hän sukulaisenne? Hän oli perheeni ainoa tuki! Oletteko hyvin köyhästä perheestä? Olen.
Ensimmältä teki tämä suurta häiriötä leskelle, sillä kun lapset olivat vielä pieniä, eivät he kapteenin öykymisien vuoksi saaneet lepoa ja sentähden sai äitikin yökaudet valvoa ja puuhata lastensa kanssa.
Koko tämän ajan kuluessa emme olleet maistaneetkaan lämmintä ruokaa tai juomaa, sillä mahdotonta oli keittiössä sytyttää tulta ja saada sitä palamaan. Mitä parhaita kylmiä ruokia oli varastossa, niitä kapteenin käskystä jaettiin miehille, samoin grogia, mutta sitä vaan hyvin pieniä annoksia.
Ja hän muisti nuoruutensa voimakkaan uhman, joka oli sammunut mitään polttamatta ja rynnistänyt mitään kaatamatta. Ja hän muisti Franssin ja muisti Rustaavan ja kapteenin ja Hinkin, ja rupesi jälleen itkemään.
Toisessa paikassa olisi kapteenin äkillinen esiintyminen irrallaan sen perästä, kun hänet kaikkein nähden oli vankeuteen viety, luultavasti herättänyt epäluuloa ja aiheuttanut kyselyjä.
Ikkunaverhotkin muisti pöyhistää, tuolit salissa asetti säännölliseen asentoon, tuuletti huoneet raikkaiksi, eteisessä järjesti hatut ja päällysvaatteet mahdollisimman vähä tilaavaativasti ja korukirjatkin asetti nurkkahyllylle sievempään järjestykseen. Mutta kapteenia ei vaan kuulunut tuntikausiin. Tämä viipyminen ei ollut ollenkaan kapteenin näköistä.
Kapteenin sydän tykytti niin kovasti että se oli tukehduttaa hänet, eikä hän kuitenkaan uskaltanut astua esiin. Majuritar rikkoi hiljaisuuden. "Nyt meidän pitää mennä, rakas lapseni!" Nuori tyttö nousi vastustelematta ikäänkuin unesta heränneenä. Bodendorff, joka oli oikaissut erästä sivutietä myöten, seisoi nyt heidän edessänsä. Heikko huuto tunkeutui Herminan huulien yli.
Ja samassa huikeasti ärjähtäen äkki tempauksella irrotti kätensä. Osa pikku ryssistä kaatui, osa peräytyi hätkähtäen ja heti vapautti hänen jalkansa. Kapteeni hyppäsi ilmaan ja sitten hurjassa raivossa kätensä hajottaen kyykistyi kuin tiikeri lauman päälle hypätäkseen. Silloin soi ryssäin kello ja kapteenin päästellessä villiä huutoja he pakenivat kaikki toinen toistaan jalkoihinsa sotkien.
"Isä!" kysyi hän äkkiä, mutta hiljaan, "isä, missä on minun serkkuni, Kaarle-setä vainajani poika?" Tämä kysymys, jota ei kapteeni ollut tiennyt vähäistäkään aavistaa, vaikutti hänessä kummallisesti. Kaikki rikokset maailmassa eivät yhteensä voineet niin rynnätä kapteenin omalle tunnolle, kuin tämä pieni kysymys. Hänen kätensä vaipuivat alas, hänen sydämensä tykytti, jotta se oli puhjeta.
"Selvästi näkyy," kuiskasi kreivinna miehensä veljen pojalle, "että tytär on äidiltään perinyt kiihkeän luonteen." "Niin on suureksi onneksi," sanoi kapteeni, joka kuuli muistutuksen. "Matkani tänne oli aivan tarpeeton," sanoi vanha armo noustessaan. "Eipä muutakaan, sen mukaan kuin minä käsitän," oli kapteenin lyhyt vastaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät