Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
"En minä tiedä, mitä Raamatussa seisoo," sanoi kiihkeä mies, "minä aion mennä katsomaan että patani ei kuohu yli reunojensa. Sinun palaa kai pohjaan?" "Eikä pala. Minä käskin kapteenin passaripoikaa katsomaan sitä mutta luultavasti hän ei ole sitä tehnyt. Panetko sinä riisiä maissin sekaan?" "Täytyy. Ei ole minulla muuta kuin yksi astia. Eikä ne miehet siitä välitä.
Olette saanut ne häneltä tuliaisia. EEVA. En ole saanut tätä keneltäkään. KARIHAARA. No, saanko mainita nimen? EEVA. Kysyy vielä! Eikö se ole kunniallinen nimi? KARIHAARA. Suurimmalla kunnioituksella nostan lakkiani Onnen uuden kapteenin tulevalle rouvalle. ANNA. Varjakka. EEVA. Mutta hyvät ystävät! Minun kapteenini ei saa olla mikään turkkilainen! ANNA. Varjakkako turkkilainen? Elä toki!
Olin ajatuksiini vaipuneena hetken aikaa surumielin katsellut katoavaa onnelaani, kun äkkiä tunsin käden laskeuvan hartioilleni ja kuulin nimeäni mainittavan. Minä pyörähdin ympäri ja näin laivan kapteenin. "Kaikki hyvin, herra," lausuin; "mitä suvaitsette käskeä? Nyt olen valmis toimeeni, kun olen lumouspiirin ulkopuolella." "Hyvä on," vastasi hän. "Kyllä niissä toimeen tullaan.
Tällaista rohkeutta oli Anteron vaikea ymmärtää; mutta kun hän sen ymmärsi, näki hän että hän itse vielä oli lapsi kapteenin rinnalla. Kauppamiehessäkin vaikuttivat merimiehen sanat hämmästystä.
Kapteenilla, reippaalla ja tanakalla merimiehellä, oli oma hallituspiirinsä ja hän puolusti vastaiseksi asemaansa kunnialla kilpailijattaren vaarallista yritystä vastaan; allekirjoittanut, vanha laivamatkustaja, kuului kapteenin erityiseen komantoon ja suosioon. Siinä me olimme kaikki, me kohtalokumppanit myrskyssä. Vielä ei tosin ollut myrskyä mitään.
"Herra kapteeni! voitteko ... tahdotteko lainata minulle" ensi rohkeudessa aamulla oli hän tuumaillut pyytää viittä, mutta portailla se jo hupeni neljäksi ja nyt pyysi hän kapteenin edessä seisoessaan "kolme taalaria? Olen menettänyt jok'ikisen killingin, mitä minulla oli Kristianiasta lähtiessäni. Lähetän ne heti postissa takaisin!" Kapteeni yski.
"Herra kapteeni Kornman, missä on veljenne poika?" oli provastin ensimmäinen kysymys ja sitä seurasi silmäily, joka tunkeusi, tahi ainakin tahtoi tunkeutua kapteenin sydämmen pohjaan. "Siihen kysymykseen voitte te paremmin vastata kuin minä; missä on holhottavanne? Te lähditte täältä myöhemmin kuin minä".
Kohtalo tahtoi kuitenkin että sillä naisellakin oli asiaa kadun toiselle puolelle, ja kun kapteeni oli vähän matkaa kulkenut, sivuutti surupukuinen hänet kadunkulmassa, mennen toiselle kadulle. Kerttu! Kapteenin syöksähti sydän kurkkuun ja hän aikoi huutaa Kertulle, mutta ei toki huutanutkaan, vaan antoi hänen kulkea ohitsensa häntä huomaamatta. Miksi Kertulla oli surupuku?
Porstuan ovi lensi selkoselälleen, ratisten pakkasesta, kun kapteenin toimeliaat kädet sen avasivat. "Käypäs saliin vouti!" Hänen sudennahkaisen turkkinsa takaa pistäytyi Thinka esiin, puettuna muhkeaan turkkiin. "Nöyrin alamaisenne, appeni ja ystäväni..."
Lopetettuani kertomukseni, pyöritti hän päätään ja sanoi: "Kaikki tuo on hyvä, mutta yksi juttu on paha: mikä piru sinua naimaan vie? Minä olen rehellinen upseeri enkä tahdo sinua pettää; usko minua, naiminen on sulaa hulluutta. Aatteles nyt mikä tuska vetää vaimoa aina perässään ja kuulla lapsi-kakarain huutoa? Hylkää pois hupsu aikomus! Tottele minua: luovu sinä ajoissa kapteenin tyttärestä!
Päivän Sana
Muut Etsivät