Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Sentähden valkenikin hänen synkkä muotonsa vähitellen ja ääni, jolla hän vihdoin kapteenia puhutteli oli paljoa suopeampi sitä, jota hän alkuansa oli pitänyt varalla häntä varten. "Te olette tänään niin hämmästyneen näköinen, kapteeni Stålsköld. Mikä on syynä teidän mielenliikutukseenne?" kysyi hän.
Vielä mitä, sanoi Hinkki, meidän kapteenia ne uskovat. Kas vaan sitä äpärää! sanoi vaari, ja lisäsi: Turhaan, turhaan minä sen likan sarkasäkissä maailmalle kannoin!
Kauppias Karlgren oli hänen kysymyksiinsä Jolsan Matista ja Leenasta ilmoittanut, että ne olivat kadonneet, jottei kukaan niistä tiennyt... Ja nyt, ihan samassa kun kapteeni ehti laskea jalkansa maalle, ilmaantuivat ne taasen! Tuo seikka hämmästytti kapteenia; sepä peloittikin häntä. Isä on kumminkin isä.
Mennä naimisiin Tillingin kanssa! Mitä ajattelet? Sehän olisi oikea perheonnettomuus. Silloin tahtoisin melkein mieluimmin mutta, totisesti puhuen, ei suinkaan sinulla ole sellaisia aikeita? Mitä sinulla olisi sitä vastaan? Sinähän olet juuri ehdotellut minulle yhtä luutnanttia, yhtä kapteenia ja yhtä majuria, Tilling on everstiluutnantti. Niin, sepä juuri pahin.
Kapteeni istui vanhalla tavallaan ja melkein yhtä mukavasti istui eräs vanha sotilaskin piisin vieressä. Vanha mies nousi istualtaan ja kumarsi syvään maisterille, joka vaan huolimattomasti nyökäytti päätään ja lähestyi kapteenia pyytääksensä puhutella häntä yksinään. Vaan kapteeni katsoi häneen terävästi sanoen: "herra varmaankaan ei tiedä, kuka tuo ukko on, kosk'ette näe häntä." "Minäkö en näe?
Kapteenia oli ensin ihan mahdoton saada myöntymään esitykseeni, sillä hänellä oli jo täysi miehistö; mutta siinä hänen kanssaan hetken pakinoittuani, sain kumminkin hänen vihdoin suostumaan sillä ehdolla, että jo seuraavana yönä, jolloin laiva olisi valmis lähtemään, piiloutuisimme johonkin varmaan paikkaan laivassa ja saisimme sitten seurata ensi satamaan ilman palkkaa ja tehdä työtä ruokamme edestä.
Kerroin hänelle, että Tukholman retkeä varten on jo neljäkymmentä tuhatta miestä valmiina ynnä muuta mitä mieleeni sattui juolahtamaan, asettaen hänelle samalla kaikenlaisia viekkaita kysymyksiä, joihin hän hyvässä luottamuksessa antoi vastaukset. Kun toista rakuunaa ja kapteenia ei kuulunut, pyysi hän meitä soutamaan heidän aluksensa luo, joka oli ankkurissa tuonnempana kylän alla.
Sitä ei ollut enää enempää kuin pari kyynärää vedenpinnan yläpuolella. Selvästi kuului, miten vesi loiskui ruumassa. Se saattoi joko hajota tai vajota, millä hetkellä tahansa. Stephens näkyi puhuttelevan kapteenia ja naisia. Huomasin heidän tuumivan jotakin naisia koskevaa. Kapteeni lähestyi vaimoansa, puhui hänelle jotakin.
Taas seisahtuu, taas katselee. Kerttu oli hurjasta juoksusta, monista harhaanastumisista ja kompastuksista näillä kallioilla niin hengästynyt, että hänen täytyi istua levähtämään ollessaan jo aivan lähellä kapteenia. Sanaakaan hän ei saanut hengästyksen tähden suustansa.
Ei hänelle kuitenkaan suotu pitkää aikaa mietteisin, sillä miehet taukosivat yht'äkkiä tappelemasta ja saarsivat hänen. "Kuolkoon tuo kirottu vakoja!" huusi se heistä, joka oli viittaan puettu, ja sivalsi voimakkaasti kapteenia pitkällä puukolla, ennenkuin hän oli ehtinyt ajatellakaan puolustustansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät