Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Ja erittäinkin hämmästytti kapteenia tuo hänen sanansa »kulta». Se oli sanottu tavalla, jota hän olisi Kertulta vähimmin odottanut. Siinä tuntui selvästi jotain ikäänkuin kokeneemman suhtautumista nuorempaan. Tai ehkä jotakin vielä sitäkin arveluttavampaa.
Hänen murheensa oli haihtunut kuin tuhka tuuleen ja hänen ei tarvinnut sitä enään viinalla pois huuhtoa. Hän oli löytänyt murheesensa avun toisesta lähteestä, nimittäin Jumalan sanasta, jonka pikku Helmi oli hänelle julki tuonut ja johonka hän nyt kaikesta sydämestänsä turvasi. Ystävällinen pieni perhe ympäröitsi häntä ja itsekukin heistä koki kilvan palvella ja kunnioittaa kapteenia.
Kun luutnantti Mein palasi, otti Rönnov häneltä erään komealla etiketillä varustetun pullon ja heilutti sitä kapteenia kohden: "Näetkö tuota, Peter Jäger! Katso sitä tarkoin, ja anna kumppanin hyvyyden liikuttaa mieltäsi... Parasta aarakkia Atschinasta Etu-, Taka-, Länsi- ... tai Itäintiasta! Minä lahjoitan sen täten sinulle. Sulattakoon se sydämesi, Peter Jäger!"
Taasen viivyin pari viikkoa Liverpoolissa, kunnes lompakko jälleen oli ehtinyt tyhjentyä. Sitten otin jälleen pestin erääsen kivihiili-laivaan eli niin kutsuttuun koljariin, joka kulki vain rannikkoa. Siinä maksettiin hyvää palkkaa. Minun tultuani oli laivan koko miehistö, paitsi kapteenia, pelkkiä suomalaisia nuoria miehiä.
Liikutettuna tästä kirkkoherra kiittää jaloa kapteenia kädenlyönnillä, ja kirkkoherran esimerkkiä seuraa suurin osa seurakuntaa. Mutta pormestari, tottuneena keksimään keinoja, pitää paraimpana ottaa asian suurelta kannalta, antamatta itseään häikäistä kultaisilla nupeilla.
"Onko nyt parempi kuin ennen, setä, sanopas?" kysyi Helmi eräänä kertana. "On paljonkin parempi, lapseni, paljonkin parempi, oikein hyvä", sanoi kapteeni. "Niin, mutta minä en antanut sinulle viinaa", sanoi Helmi ja katsoi veitikkamaisesti kapteenia silmiin. "Et sinä antanut ja sinä teit oikein, lapseni", sanoi kapteeni ja sulki lapsen syliinsä.
Suuret, suuret silmät, puoleksi luomien peittäminä, ja niin pitkät silmäripset, ja iho vielä hienompi kuin vapaaherrattarella... Ivan Ivanovitsh, tut? sanoi vieras osottaen sormellaan maahan. Kerttu pudisti päätä ja rupesi nauramaan. Mutta nyt oli Kerttu myös kauniimmillaan juuri silloinkuin hän noin raikkaasti nauroi. Joten he jäivät suorastaan katselemaan toisiansa. Kerttu huusi kapteenia.
Minä katselin häntä ennakkoluulolla. Shvabrin oli kuvannut minulle Mashan, kapteenin tyttären, typeräksi ja tyhmäksi. Hän istui nurkkaan ja rupesi ompelemaan. Sillä välin tuotiin kaalia pöydälle. Kun ei kapteenia vieläkään näkynyt, lähetti Vasilisa Jegorovna Palashkan uudestaan häntä hakemaan.
Rouvaa tosin kummastutti vieraiden tulo ja hän oli varsin uutelias saadaksensa tietää heidän asiansa. Mutta hän oli tottunut kapteenin akkinäisiin lähtöihin. Puolen tunnin kuluttua istui kapteeni kääseissään. Juuri kun hän portista ajoi ulos, kuului himeä huuto: "Isäni! minun isäni on murhaaja, nyt ne hänen vievät". Rattaiden kolina esti kapteenia kuulemasta tätä huutoa.
Mutta se oli niin pahaa, etten sitä enään koskaan suuhuni pane; äiti sanoi että se on myrkkyä ja että jos sitä ryyppää, niin se on synti." Kapteeni kävi totiseksi. "Ryyppäätkö sinä, setä, viinaa?" kysyi Helmi sitten ja katsoi totisesti kapteenia silmiin. "Noo enhän minä..." "Nyt, setä, valehtelit ja se on paha, hyvin paha ... minä tiedän kuitenkin, että sinä ryyppäät", sanoi Helmi varmuudella.
Päivän Sana
Muut Etsivät